Lukijoilta: Turkiseläin – turkis vai eläin?

”Nykyajan suomalainen turkistuotanto toimii parhaimmillaan kuin biomylly”, kirjoitti kansanedustaja Susanna Koski (Ilkka, 30.10.2018). Hän todisti tällä turkistuotannon ”ekologisuutta”.

Yhä kasvava joukko suomalaisia ei halua, että eläviä olentoja ”jauhetaan biomyllyssä”. Tai että näiden ruhoja käytetään dieselin raaka-aineena.

Kauppalehti 23.4.2013 kertoi, että turkistarha on rahantekokone. ”Liiketulosmarginaalit ovat huippuluokkaa. Jopa asianajotoimistot voivat kadehtia 38 prosentin marginaaleja. Asianajotoimistoissa marginaali on vajaat 30 prosenttia.” Turkistarhaus on siis ahneuden maksimointia miljoonien elävien olentojen kustannuksella.

Suomalaiset turkistarhat työllistävät arvioiden mukaan vain noin 4 800 henkeä, joista yli puolet ulkomaalaisia.

”Kotimaisen työvoiman saannissa on haasteita, työnantaja ja työntekijä eivät kohtaa toivotulla tavalla,” eräs turkistarhaaja sanoo MTV3:n haastattelussa 10.4.2018.

Näinkin voi muotoilla sen, että suomalainen hakeutuu mieluummin ns. oikeisiin töihin kuin on mukana eettisesti hyvin arveluttavassa toiminnassa.

Turkisten vastustajat näkevät eläimet yksilöinä, eivät hyödykkeiden raaka-aineena. Suurin osa suomalaisista osoittaa turkisvastaisuutensa jo kuluttajina.

Meillä myydään lähinnä koiran- ja kissankarvaa ja niitäkin vain siksi, että maahantuojat markkinoivat niitä tekoturkiksena.

Mitä tulee turkiseläinten oloihin, kerron pienen anekdootin: Valvontaeläinlääkäri lopetti 2017 Porissa pentuna pelastetun ketun, koska se ei lemmikkinä voinut elää ”lajityypillistä elämää”. Vuonna 2018 lopetettiin ilves, joka jalkavammaisena ei olisi voinut elää ”lajityypillistä elämää” läänineläinlääkärin mielestä edes villieläintarhalla.

”Lajityypillisyys” ja oman luontonsa toteuttamista pidetään eläimen hyvinvoinnille välttämättömänä. Kuinka lajityypillistä mahtaa turkisten ja biodieselin ”raaka-aineen” elämä tarhoilla olla?

Elisa Kissa-Öberg

Lappeenranta

Kommentoi