Lukijoilta: Täydellisyyden siemen

Sanotaan, että elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Mutta monelta se jää oivaltamatta, sillä olemassaolon täydellisyys on täydellisesti väärin ymmärretty asia! Tämä voi johtua juutalaiskristillisestä maailmankuvasta, jossa ihminen nähdään kurjana maan matosena. Tällainen on elämän vastaista puhetta, koska raamatun mukaan ihminen on Jumalansa kuva! Jeesus itse sanoi: ”Olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isännekin on täydellinen!” Jeesus kyllä tiesi, mitä ihminen pohjimmiltaan on.

Syntyessään ihminen on täydellisen viaton, ehyt ja lapsenkaltainen heijastaen meille Jumalan valtakuntaa. Perisynti tarrautuu lapseen itsestään vieraantuneiden kasvattajien kautta ja ajan myötä alkuperäinen viattomuus häviää ja ihmisen kohtalona on loppuelämänsä ajan etsiä kadonnutta lapsenkaltaista minuuttaan.

Tämä sisäinen minuus on meille kaikille yhteinen olemassaolon perusta, jonka voimme kokea ajatuksettomassa mielen hiljaisuudessa.

Tämä on aivan eri asia kuin mielikuvat, joita olemme luoneet ”itsestämme”. Todellisella itsellä ei ole nimeä. Se on se, joka minä olen!

Ihmisen sisin on alun perin hyvä ja viaton.

Kaikki elämän ilmentymät ovat luonnostaan täydellisiä, vaikka emme ole tottuneet niin ajattelemaan. Jokainen hetki on itsessään täydellinen niin kuin kesäaamun luonnollinen hiljaisuus auringon noustessa. Myös ihminen osana luomakuntaa on Luojan luomana pohjimmiltaan täydellinen.

Epätodellisuuden minuuden vallassa oleva yksilö ei voi ymmärtää tätä, koska hän ei tunne todellista itseään ja alitajunnan pimeyteen torjuttuja tunteitaan. Näiden uudelleen löytäminen parantavassa vuorovaikutuksessa on elämää mullistava tapahtuma!

Todellinen hyvinvointi perustuu ihmisen synnynnäiseen oikeuteen olla juuri se, mitä hän on.

Tämä on helppo sanoa, mutta vaikea ymmärtää, jos et ole sitä kokenut. Se on sama kuin puhuisit vapaudesta ihmiselle, joka on ollut orjana syntymästään lähtien!

Suorittamiseen perustuvassa yhteiskunnassa kukaan ei voi olla täydellinen. Kun ihminen suorittaa elämäänsä, hän ei ole läsnä omana itsenään. Tällainen on elämätöntä elämää, johon liittyy usein tunne, että jotakin tärkeää puuttuu.

Jos ihminen olemassaolonsa tarkoituksettomuudessa päättyy uskonnollisten auktoriteettien manipuloitavaksi, hän saa usein vahvistuksen sille elämänkielteiselle kokemukselleen, että pahan itsen kieltämien, onkin hyvä asia, joka johtaa kuoleman jälkeiseen taivaaseen?

Tämä on kuitenkin järjenvastaista hulluutta, josta on seurauksena, että koko ainutkertainen elämämme menettää merkityksensä. Tässä menee lapsi pesuveden mukana!

Jos kiellät sisimmän itsesi, et voi kokea elämän suuruutta ja sinulta jää oivaltamatta se, että sisimmässäsi on täydellisyyden siemen!

Ilkka Vilkama

Alahärmä

Kommentoi