Lukijoilta: Tartu kiinni kesäisiin hetkiin

Vanhuutta ei kukaan halua myöntää, eikä antaa sille kasvojaan. Mutta nyt jos koskaan, on aikaa ja tarvetta ottaa hetkistä kiinni. Tarttua airoihin ja soutaa lapsenlapsen kanssa onkimaan kaislikon reunaan. On aikaa mennä mustikkaan tai käydä hakemassa niitä torilta tai marketista. Vielä kun elämä maistuu mansikoilta, niin pitää nyt vain kokeilla ja tehdä kaikenlaista ihanaa.

Vielä voi pestä matot rannalla niin, että maton kaikki raidat hohtavat yhtä kirkkaina kuin meren lahti silmiesi edessä auringon paisteessa. Nyt on aikaa kestitä ystäviä ja parantaa maailmaa, vaikka tarinointia ei enää aamun kajoon asti jaksakaan. Joku kirja pelastaa päiväsi ja vanhat pensselit pitää hakea komerosta. Miten sitten jonakin päivänä jokin melodia radiosta avaa päiväsi aivan uudella tavalla. Lapsuus ja nuoruus ovat pinnassa aivoissasi. Lapsuudesta tulee mieleen yllättäviä yksityiskohtia. Enimmäkseen niitä kauniita muistoja. Nuoruuttakin tulee joinakin päivinä elettyä melkein toiseen kertaan.

Nyt on aikaa matkustaa jos haluat, mutta tuttu elämä vanhoissa kaavoissa miellyttää melkein enemmän. Haluat kulkea pitkin metsän laitaa, kurjenpolvien ja horsmien kukkiessa. Poikkeat polulle metsän taa. Tulet metsätielle, jossa mäntykangas ja kanervat tuoksuvat. Tähän metsään, elämän lähteelle, haluat tulla ja hengittää kangasmetsän tuoksua ja muistella lapsuutta. Ilo ja riemu valtaavat koko olemuksesi ja elämä tuntuu olevan kämmenelläsi, ainakin tämän ohikiitävän hetken.

Elämään voi tarttua joka päivä uudestaan ja se voi tuoksua päivänkakkaroilta ja pietaryrteiltä pöydälläsi maljakossa.

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset