Lukijoilta: Syöpäpotilaat ja myös muita tauteja sairastavat palliatiiviset potilaat tarvitsevat opioideja kivun hoitoon

Lännen media uutisoi 30.5.2019 Kelan paimenkirjeestä lääkäreille opioidien eli vahvojen kipulääkkeiden määräämisestä, koska näiden, erityisesti oksikodonin ja fentanyylin käyttö on viime aikoina lisääntynyt merkittävästi.

Opioidien valintaan palautteen aiheeksi on vaikuttanut Kelan mukaan Yhdysvaltojen ns. opioidikriisi. Vahvaa kipulääkettä, etenkin oksikodonia on markkinoitu harhaanjohtavasti turvallisena ihmelääkkeenä ja lääkärit ovat määränneet sitä krooniseen kipuun ”lepsuin perustein”. Palautteen tarkoitus on saada lääkärit ja hammaslääkärit määräämään vahvoja opioideja ”vain harkitusti” – ikään kuin tällä hetkellä harkintaa ei käytettäisi.

Hyvän oirehoidon kulmakivi on riittävä kivunhoito. Monella potilaalla esiintyy kipulääkevastaisuutta, joka johtuu mm. pelosta kipulääkkeiden haittoja kohtaan.

Elämän loppuvaiheessa tarvitaan kuitenkin kivunhoitoon lähes kaikilla potilailla vahvoja kipulääkkeitä, ja osaavissa käsissä myös näiden haittavaikutuksia pystytään hallitsemaan.

Tästä näkökulmasta on hyvä, että kipulääkkeiden määrääminen Suomessa on lisääntynyt, sillä aiemmin kipua on selkeästi alihoidettu.

Euroopan maiden vertailussa vuodelta 2017 opioidien käyttö Suomessa on Pohjoismaista vähäisintä. Niissä maissa joissa opioidien käyttö on olematonta (mm. Armenia, Azerbaidzan, Kazakhstan, Ukraina), syy löytyy matalasta elintasosta ja kipulääkkeiden huonosta saatavuudesta.

Syöpälääkärinä ja palliatiivisen eli oirehoidon lääkärinä toivon, että asiasta uutisoitaisiin vähemmän sensaatiohakuisesti.

Kela on lähettänyt palautekirjeen niille lääkäreille, jotka ovat määränneet vahvoja opioideja muille kuin syöpää sairastaville potilaille, vähintään kolmeksi kuukaudeksi.

Tässäkin on kriittisen harkinnan paikka: kivunhoidon tarve on diagnoosista riippumatonta; esimerkiksi muistisairautta, sydämen vajaatoimintaa ja keuhkoahtaumatautia sairastavat tarvitsevat myös kivun lievitystä ja elämän loppuvaiheessa usein opioideja, myös pidemmäksi ajaksi kuin kolmeksi kuukaudeksi.

Myös osa kroonista kipua sairastavista potilaista tarvitsee vahvoja kipulääkkeitä.

Riippuvuutta aiheuttavia vahvoja kipulääkkeitä määrätessä on tärkeää että potilasta hoitaa yksi ja sama lääkäri, joka tuntee potilaan oireiden kokonaisuuden ja voi seurata aloitetun lääkkeen vastetta ja vaikutusta kokonaisvointiin. Tällä potilasryhmällä päivystyspoliklinikka ei ole oikea paikka vahvan opioidin aloitukselle, tai pitkäaikaisen reseptin määräämiselle.

En kritisoi Kelan ratkaisua lähettää palautetta lääkäreille opioidien käytöstä. Sen sijaan kritisoin asiasta uutisointia, joka puuttellisin tiedoin vähentää opioideja todella tarvitsevien potilaiden hoitomyöntyvyyttä laadukkaaseen ja riittävään kivunhoitoon.

Näen itse työssäni, kuinka opioidien käyttöä suitsevat uutiset herättävät potilailla pelkoa lääkkeitä kohtaan ja välillä jopa vastustusta lääketieteellisesti aiheellisen hoidon aloitukseen. Tämä puolestaan vähentää hyvän oirehoidon ja saattohoidon onnistumista.

Lääkäreiden perusopetuksessa kyllä painotetaan vastuullisuutta ja harkintaa opioidien määräämiseen, jopa siinä määrin että palliatiivista ja saattohoitoa opetettaessa täytyy erikseen kannustaa tulevia lääkäreitä vahvan opioidin aloitukseen potilaan kivun tätä vaatiessa.

Tällaisessa tilanteessa on lääkärin etiikan vastaista jättää potilas ilman asianmukaista kipulääkettä peläten lääkkeen aiheuttamaa riippuvuutta tai syytöksiä harkitsemattomasta lääkkeen määräämisestä.

Tässä elämänvaiheessa potilailla ei ole riskiä kehittää opioidiriippuvuutta, vaan tehokas kivunhoito potilaan vointia säännöllisesti seuraten on oleellinen osa hyvää hoitoa.

Outi Hirvonen

LT, syöpälääkäri, palliatiivisen lääketieteen ja lääkärikouluttajan erityispätevyys

TYKS, syöpäklinikka ja TY, kliininen syöpätautioppi

Riippuvuutta aiheuttavia vahvoja kipulääkkeitä määrätessä on tärkeää, että potilasta hoitaa yksi ja sama lääkäri, joka tuntee potilaan oireiden kokonaisuuden ja voi seurata aloitetun lääkkeen vastetta ja vaikutusta kokonaisvointiin.

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset