Lukijoilta: Susiako Suomessa liikaa?

Viime vuosina ovat naakat, liito-oravat ja sudet nauttineet eniten hallitsijoiden huolenpidosta. Karhuistakin on oltu kiinnostuneita. Kuluneen kesän kuukausina kärkikohteiksi ovat kohonneet sudet. Joidenkin mielestä Suomen luonnossa liikkuu liikaa tämän lajin petoja. Monet myös ovat sitä mieltä, että susia saisi olla enemmänkin.

Turkistarhoilta luontoomme levinneet supiketut ovat myös vaaraksi perinteisille luonnon linnuille ja niiden pesinnöille. Supien metsästystä pitäisikin tehostaa huomattavasti!

Eri tiedotusvälineissä sekä lehdissä on kerrottu ja otettu runsaasti kantaa susien kanssa kohtaamisista.

Omassa maakunnassammekin ovat ainakin toteamusten mukaan susien silmät kiiluneet syksyn pimetessä porraspäissä yhä useammin. On kohdattu myös taajamissa ja kuntoradoilla hukkia silmästä silmään. Moni koirakin on saanut vammoja ja menettänyt henkensä susihukan hampaissa.

EU:n päättäjien ja suomalaisten vihreidenkin mielestä susia saisi olla Suomessa moninkertainen määrä, nykyiseen verrattuna.

Itse en susia, enkä karhujakaan pelkää. Monia koirarotuja kylläkin, kun ovat puraisseet yllättäen minua ja tuttujanikin lääkäriltä hoivaa hakemaan.

Varmasti monet suden syyksi tiedotetut tihutyötkin ovat todellisuudessa huonosti hoidettujen koirien kolttosia.

Niin tai näin! Se on kuitenkin totuus, että susia on liikaa omienkin havaintojeni mukaan. Sudet eivät kuulu ainakaan asuntojen porraspäihin, eivätkä piha-aluille. Tässä tilanteessa vaatimus susikannan kasvattamisesta onkin kohtuutonta. Jos ajattelee asiaa sellaisen alueen asukkaiden kannalta, mihin pedot kotiutuvat kiertelemään, eivät hukat hyväksyntää saa.

Jos ja kun vakuutukset korvaavat susien nitistämät koirat ja kotieläimet, lapsiperheiden pelot ja koulutien vaarat ovat rahassa korvaamattomia!

Vaikka susi ei olekaan tehnyt pahaa ihmisille vuosikymmeniin, niin lajin lisääntyessä kasvaa myös ns. häirikkösusien määrää. Tyhmyys tiivistyy susillakin laumassa ja ruoka on tiukemmassa. Nälkäinen peto saattaa hyvin helposti hyökätä lapsen ja aikuisenkin ihmisen kimppuun. Tästä on saatu huonoja esimerkkejä mm. koirien käyttäytymisessä kannan lisäännyttyä.

Ennen susimäärän suurentamista olisi tarkoin harkittava tästä koituvia haittapuolia. Jotkut puolustajat ovat esittäneet, että lisäsudet sijoitetaan korpimaille. Mutta mutta, ilman tukevaa, tiivistä aitaa hukat hölkkäävät hakemaan helpompaa ruokaa asutuskeskuksiin.

Suomessakin pitäisi satsata, nyt jo harvinaisiksi, uhanalaisiksi vähentyneisiin luonnon lintujen ja vaarattomampien eläinten lukumäärän lisääntymiseen.

Piisamit ja monet muut vesistöillemme sekä ympäristölle hyödylliset eläimet on ihmisten toiminnalla saatettu sukupuuttoon tai hyvin uhanalaisiksi.

Esimerkiksi piisamista kirjoitin jo 1980-luvulla, että laji metsästetään sukupuuttoon. Pieniltäkin järviltä saalistettiin satoja hyödyllisiä, vesikasvustoa jyrsiviä yksilöitä vuodessa! Nyt ennustukseni on nyt melkein 100-prosenttisesti toteutunut.

Kuten metsästysasioissa yleensäkin, on vallalla monenlaisia väitteitä. Joku on yrittänyt selittää, että saukot ovat syyllisiä piisamin häviämiseen.

Tämä on väärä tieto. Saukon ulosteista eivät tutkijat ole löytäneet piisamista peräisin olevia ainesosia.

Kovimman kiistan alaisina tällä hetkellä olevien susien lopettamisen lupakäytäntöä pitäisi helpottaa. Lupia olisi saatava helpommin. Näin siksi, kun suomalaiset ovat tässä asiassa niin täydellisesti lakia kunnioittavia! Ja onhan toki jahti joukolla rattoisampaa.

Jos minua alkaisivat sudet haitata, niin tietäisin varmasti miten petojen suhteen toimisin... Kuka arvaa miten?

Pentti Hautala

Töysä

Kommentoi