Lukijoilta: Suomenmaalaiset

Niin aika rientää, että pian on taas aika, jolloin istutukset on tehtävä. Jokainen meistä tietää, että maanlaadun merkitys on erittäin tärkeä sadon hyvään tuottoon. Niinpä haemme tarpeeseemme pussin parasta multaa tai menemme siirtolapuutarhaan tai suuressa määrässä viljelijä menee pellolleen katsoen kuinka maa voi.

Kaikki, jotka olemme jotain kasvattaneet, tiedämme sen, että mullan vaikutus on suuri, ellei vain suurin. Kasvillisuus tarvitsee aina alustan, jolla se kehittyy. Multa sinänsä ei olisi mitään, jos siinä ei olisi kasvillisuutta. Yhdessä ne kuitenkin saavuttavat parhaan tuloksen, mitä voi toivoa ja mikä on maan tarkoitus. Vaikka nyt opetellaan ottamaan ravinto avaruudesta, mutta sanoisin, että ”kyllä maa varmin on”.

Vertaan tässä aivan kaikkien tiedossa olevaa asiaa, mutta nyt aion kertoa, kuinka yhdistää maaseudun ja kaupungin tarpeet. Se on tässä erittäin tärkeää, että näemme sen symbioosin, missä me elämme ja olemme aina eläneet.

Tämä aika on nyt kahtia jakava ja se ei ole rakentavaa. Aina kaupunkilaiset ovat tarvinneet maalaisten tukea monella tavalla. Maaseudun tuki on aina kaupungeissa, yliopistot/korkeakoulut ja useasti erikoissairaalat ym. ovat kaupungissa.

Sodan aikana oli jokainen tuttu maalla parempi kuin rauhan aikana lähisukulainen. Maalla oli ruokaa, turvallista ja lämmintä, sinne perheen lapset ja muu väki tuli pommituksia pakoon. Sieltä sai kenties ostaa mustanpörssin välityksellä ruokaa kaupunkiin vietäväksi. Niitäkin oli.

Kuinka moni kaupungissa asuva voi sanoa olevansa syntyperäinen, esimerkiksi helsinkiläinen? Kyllä, kaikki ovat jostain maaseudulta tulleet ja sanoisinpa senkin vielä, että saavat olla ylpeitä sanoessaan sen mistä ovat.

Tietenkin työpaikkoja tarvitaan ja ainakin akateemiset paikat ovat enimmäkseen kaupungeissa. Siis on hienoa ja oikein rakentavaa, että ihmiset tuntevat juurensa ja sen ”mullan” missä ovat kasvaneet. Kuinka tärkeää on, että maalle voi mennä rauhoittumaan kaupungin melun ja kiireen keskeltä. Kuka kotiinsa, mökilleen tai vain vähäinenkin vierailu jo rauhoittaa tässä someajassa.

Te päättäjät, teidän on vastuu, miten maaseutu voi. Olemme kaikki ”suomenmaalaisia”. Hoitakaa niin, että maalta ei viedä elinehtoja pois. Miltä näyttäisi maaseutu, jossa rakennukset rappeutuisivat ja pellot kasvaisivat rikkaruohoa ja metsikköä?

Ei olisi kriisiaikana turvaa. Ei ystävällisiä lämpimiä koteja, jotka ottaisivat hädässä olevat vastaan. Tämä on myös varautumista kaikenlaisia aikoja ajatellen.

Toivon meidän kaikkien olevan suvaitsevaisia toisiamme kohtaan, sillä yhteistyö on voimaa. Kulkekaamme ”käsi kädessä, sormet sormien lomassa”. Maatani rakastan, sen kaikista hyvistä puolista ja moninaisuudesta.

”Kyllä maalla on mukavaa”!

Kaisu Pihlaja

Jalasjärvi

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset