Lukijoilta: Sukupuolisensitiivisyys on eri kuin neutraalisuus

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on sekoittanut sukupuolineutraalin ja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen keskenään. Tämä käy ilmi muun muassa Ilkan haastattelusta (23.11.)

Sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaisi tosiaan sitä, että sukupuoli jätettäisiin täysin ilman huomiota.

Neutraali tarkoittaa samanlaista toimintaa, eroista huolimatta.

Sukupuolineutraali kasvatus estää näkemästä lasten erilaisuutta. Sukupuolineutraali kasvatus ei siten takaa tasa-arvoista kasvatusta ja se päinvastoin estää näkemästä sukupuolittuneita käytäntöjä.

Sukupuolineutraalista kasvatuksesta ei kuitenkaan ole ollut puhetta.

Sukupuolineutraali on sana, jota media on syystä tai toisesta ruvennut käyttämään.

Mistä siis Tasa-arvo on taitolaji -oppaassa, opetussuunnitelman perusteissa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sanotaan?

Näissä asiakirjoissa ja oppaissa puhutaan sukupuolisensitiivisyydestä. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa taitoa tarkastella sukupuolta biologisen aspektin lisäksi kulttuurisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta.

Sukupuolisensitiivisyyteen sisältyy taito huomata omia ja toisten kasvattajien sukupuolittuneita käytäntöjä.

Sukupuolisensitiivisyys on eroista lähtevää. Tunnustetaan, että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla tyttö tai poika.

Poikien ei ole pakko olla villejä vauhtihirmuja, eikä tyttöjen söpöjä prinsessoja.

Sukupuolisensitiivisyys jättää tilaa heille, jotka eivät mahdu perinteisiin ahtaisiin sukupuolirooleihin, heille, jotka ovat muun- tai transsukupuolisia ja heille, joiden biologista sukupuolta ei ole kyetty tunnistamaan.

Sukupuolisensitiivisyys vahvistaa kaikkia lapsia.

Kukaan ei ole kieltänyt kutsumasta tyttöä tytöksi, eikä poikaa pojaksi, mutta on peräänkuulutettu nimenomaan tilan jättämistä ja ahtaiden sukupuoliroolien ja -oletusten laajentamista niin, että kaikki saavat olla arvokkaita ja ainutkertaisia itsejään.

Sinkkosen kaltaiselta kokeneelta psykiatrilta odottaisi kykyä lähdekriittisyyteen, kykyä ottaa kritiikkiä vastaan ja taitoa ottaa asioista selvää, ennen kuin niitä on tietämättömänä kommentoimassa.

Minusta tämä vaikuttaa jopa tahalliselta väärinymmärtämiseltä.

Tällaiset ulostulot eivät todellakaan rakenna siltoja tai dialogia, vaan ne luovat jännitystä kasvatuksen kentälle.

Kaikilla kasvattajilla ja vanhemmilla on sama tavoite: että lapset saisivat mahdollisimman paljon rakkautta, mahdollisimman paljon laadukasta opetusta ja että he voivat elää ainutkertaisina, arvostettuina yksilöinä.

MICO YLIMÄKI

sosionomi-lastentarhan- opettajaopiskelija

Seinäjoki

Kommentoi