Lukijoilta: Spamalot kesytti epäilijän

Näytelmiä ajatellen olen lähes kaikkiruokainen, mutta musikaalit eivät ole suurimpia suosikkejani. Siksi pähkäilin kesäviikosta toiseen Shakespearen Hamletia mukaillen: Mennäkö vai eikö, siinä pulma. Katsomaan Törnävän kesäteatteriin Spamalotia. Häpeän pelko voitti. Olisihan noloa joutua tunnustamaan, että jätin väliin, ja ihan vain laiskuuttani ja ennakkoluuloisuuttani.

Katsomoon käveltiin lampea kiertäen, kosken yli siltaa pitkin, paviljongin ja ravintolan ohi niin, että Törnävän vihreä, kukkea luonto hurmasi. Katettu katsomo suojasi auringolta. Musikaalikomedian esittäjiä se sen sijaan paahtoi säälittä, mutta ei se heidän hulvatonta menoaan estänyt, ei edes hidastanut.

Millähän ilveellä väreillä ilottelevat, kekseliäät puvut oli kyetty valmistamaan? Ne hivelivät silmää, olivat niin taidokkaita, että rumatkin näyttivät kauniilta. Myös näyttelijöitten muuntautumiskyky, vauhdikas vaihto roolista toiseen hämmästytti ja välillä hämmensikin. Kun vielä onnistuneesti teroitettu sanan säilä välillä kutitteli katsojan kylkiluita, koko näyttämökuva, tanssit ja laulut, ihan kaikki, loihtivat silmille ja korville juhlan, jollaista harvoin pääsee kokemaan.

Mikä tämän ilotulituksen ja elämyksen sai aikaan? Epäilemättä kova työ, jota aina ei edes työksi mielletä, uurastus ja innostus. Se on kaiken luovuuden edellytys: lahja annettavaksi ja otettavaksi vastaan.

Mirja Kuivaniemi

Seinäjoki

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset