Lukijoilta: Seurakunta – syntisten yhteisö

Mielipidepalstalla (Ilkka 2.11.) Raine Latvala kiinnitti huomiota tärkeisiin asioihin, mm. kotoseurakuntamme pikaiseen henkilöstöstrategian aloittamiseen. Asiahan tuli esille mm. myös syyskuun puolivälissä toimitetun piispantarkastuksen yhteydessä.

Strategia on tärkeä, mutta vaatii aikaa ja luottamushenkilöitten sekä myös työntekijöitten täyttä sitoutumista ja rehellisyyttä asian hyvän tuloksen toteutumiseksi. Seurakunnissa on myös työyhteisön ulkopuolelta tulevia uusia paineita, mm. työn tulosten arvioiminen (pisteyttäminen, joksi sitä ennen kutsuttiin) ja siitä seuraava HAVA = harkinnanvaraisen palkanosan määrittäminen.

Koska Pääpaha haluaa riehua siellä, missä muuten menee hyvin, pelkään pahoin, että kotoseurakuntanikaan työntekijät eivät selviä tästä HAVAsta ilman itkua ja kateutta. Sellaisia me ihmiset olemme! Ei totisesti ole kirkkoherralle ja talouspäällikölle, lähiesimiehille, luottamushenkilöille – ei kenellekään mikään helppo nakki.

Työntekijöitten jakautuminen lisäksi työajattomiin ”hengellisiin” ja työaikalakien alaisiin ”hengettömiin” (erään srk:n kiinteistöpäällikön käyttämä nimi), tuo johtamiseen vielä omat vahvat lisämausteensa.

Luottamushenkilöillä ja yhteisillä tapaamisilla kaikkien työntekijöitten kanssa on todella tärkeä merkitys. Hyvä huomio, Raine! Tieto ei aina lisää tuskaa!

45 vuoden kokemukseni seitsemän (Jalasjärvi, Kauhajoki, Espoon Tapiola, Tampereen Hervanta, Kuortane, Seinäjoki, Kurikka), todella erilaisen seurakunnan viranhaltijana ja kirkon järjestön aluesihteerinä on osoittanut ainakin seuraavaa (nämä kokemukseni eivät ole kotoseurakunnastani, Ilmajoelta):

Seurakunnan työntekijät ovat tavallisia kuolevaisia, syntisiä, mutta useimmat armosta eläviä kristittyjä, jotka tekevät työtään ahkerasti, kutsumustietoisina, nöyrinä, Jumalalle kunnian antaen.

Joistakin seurakunnista on kokemus, että siellä on päästetty ”piru irti”: väärää, valheellista ja epäoikeudenmukaista vallankäyttöä, pelkoa, kateutta, narsismia, pahan puhumista (”missä kaksi tai kolme on koolla, siellä neljäs on hampaissa”), takapuolen nuolentaa, vaientamista ja uhkailua, jos joku on uskaltanut yrittää nostaa epäkohtia esille. Kuppikuntia, joissa käytetään muista, tavallisista työpaikoista poikkeavaa ns. hengellistä väkivaltaa.

Esimiehinäni on ollut upeita, esimerkillisiä kristittyjä, jotka ovat ohjanneet jukuripäistä laumaansa, mutta myös taitamattomia johtajia.

Omien (1970–2015), kirkon työntekijän kokemusteni perusteella uskallan silti uskoa, että kotoseurakunta on ihan oikea paikka laittaa omat kokemuksensa jakoon eläkeläis-työntekijänä ja kristittynä luterilaisena. Ne huonotkin, joista usein valitettavasti oppii eniten.

Sirpa Keski-Antila

srk-vaaliehdokas

Ilmajoki

Kommentoi