Lukijoilta: Seinäjoesta on lauluja, arvostus puuttuu

”Onko avaruuden pääkaupunki niin ruma, ettei se kelpaa edes lauluihin? Missä viipyvät Seinäjoki-aiheiset kappaleet?”, kysyy toimittaja Anne Puumala (Ilkka 11.5.).

Ällistelin suurta koko aukeaman juttua. ”Käsi sydämelle. Missä luuraavat Seinäjoki-aiheiset laulut”, toistaa Puumala tekstissään. Professori Laura Kolbekin piti ottaa todistelemaan tätä ”köyhyyttä”. Köyhyyden sijaan kysymys on tietämättömyydestä.

Seinäjoesta on lauluja moneen lähtöön, mutta – käsi sydämelle – miksi emme etsi, emmekä arvosta niitä.

Hyvien Seinäjokea koskevien sävellysten esittelyn voisi aloittaa 1960-luvulta, ajalta jolloin kansa ihaili Laulavia Tolosia ja sen loistavaa hanuristia ja laulaja-jodlaajaa Keijo Kaivo-ojaa. Hänen 11 levytetyn teoksensa joukossa on mm. Seinäjoen polkka (Taito Vainio), valssi Lakeuksien tyttö (Henry Theel), Ilta Törnävän saarella, Lakeuksien marssi, Joupin jodlaus ja Törnävä-jodlaus. Myös Seinäjoki-seuran 1993 julkaisema Seinäjoki-valssi (Lakeuksien laulu) on unohdettuna Kansalliskirjasto Violan arkistossa.

Puumalan tekstissä epäillään köyhyyden syyksi sitä, ettei täältä löydy nimekkäitä laulun tekijöitä. ”Pelastajaa voi tähytä hiphopista. Räp-sukupolvi on pelastamassa Pohjanmaa-biisit kotiseutuhäpeältä”, Puumala kirjoittaa. Eikö ”pelastajaksi” kelpaa Rehupiikles, tai laajalti tunnettu monipuolisuusmies Jussi Asu?

Asun tuotannossa on myös 2001 säveltämänsä Seinäjoki-marssi. Arvostuksen puutteesta kertoo myös se, että Jussin 60-vuotisjuhlakonsertti Rytmikorjaamolla jätettiin omassa lehdessä täysin huomiotta. Koko maakunnan musiikkieliitti paikalla, toista tuntia Jussin teoksia jazzista klassiseen, kymmenien ryhmien esittämänä!

Lopuksi on pakko mainita myös vuonna 2000 levyttämäni Tango Seinäjoella. Tein sen Seinäjoki-päivän järjestäjien pyynnöstä ja se esitettiin tuolloin Kampus-rannassa. Levyn tuotto EP:n Sydänpiirille ja Seinäjoki-seuralle.

On suurta kunnianhimon puutetta ja häpeä, että Seinäjoella ei ole nimikkotangoa: Meikäläisen tuotoksia menee kuusitoista tusinaan, mutta kyllä La Cumparsitaankin kyllästyy.

Yleensäkin eteläpohjalainen ei anna tunnustusta omilleen. Yksi räikeä esimerkki oli Heikki Hietamiehen seuraaja Tangomarkkinoiden pääjuontajana: Risto Nevalaa parempaa ei ollut mailla ei halmeilla, mutta kaiken maailman peltsejä vaan kokeillaan.

Onko niin, että ”aika entinen ei koskaan enää palaa”.

Simo Nikula

eläkeläinen

Seinäjoki

Yleensäkin eteläpohjalainen ei anna tunnustusta omilleen.

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset