Lukijoilta: Saako kansa tietää, osa II

Tämä huumetouhu pahenee Seinäjoella hiljakseen. Jokaiselle vanhempi-polvelle pitää pyörä keksiä uudelleen. Liian iso homma, eikä varmaan koske minua? On helpompi sulkea silmät.

Järjestelmältä ongelma vaatii paljon jalkatyötä. Kahvittelupalaverit ja työryhmät eivät riitä. Nuorisotyöntekijät ovat lähimpänä katu-uskottavuutta. Heiltä voi ainakin kysyä.

On jo parikymmentä vuotta, kun meillä ryhdistäydyttiin. Ruovedellä jäi kiinni sadan kilon hasislasti matkalla Pohjanmaalle. Tenavien pussikännäily täytti viikonloppuisin puistot ja torit. Totesin, että monen urheiluseuran tapa koota varoja luomalla tenaville ryskäpaikkoja soti kaikkea järkeä vastaan.

Menimme H. Wallinin kanssa kaupunginjohtajan puheille ja koottiin voimat. Projekti tuotti valvontaa, ratsioita, viranomaisyhteistyötä, puhalla 0 -konsertteja ja vanhempain iltoja. Tuotti hetkeksi. Vaatisi samaa joka ikäluokan kohdalla.

Tänään homma kumuloituu, mitä nuoremmille jotain festaria järjestetään. Resurssit laahaavat. Poliisia ei taatusti riitä joka pöllähdyksen perään. Asian käsittely julkisuudessa on kovin sopuisaa.

Ottaako joku vastuun käteensä. Ilman hyminöitä. Tiedän, että jos joku ottaa asian esille valtuustossa, alkaa höpötys politikoinnista. Perinteistä vastuun pakoilua pahan edessä. Vai annetaanko lusuhousupolven sovulla mennä?

Jarmo Lintala

Seinäjoki

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset