Lukijoilta: Roskakalat ja asiantuntijat

Eräs tuntemani nuoriherra minua omalla nimellään opasteli facebookissa ja nyt sittemmin nimimerkki (13.9.2019) Ilkka-lehden tekstari-osastolla luettuaan haastatteluni (Ilkka 7.9.2019) Seinäjoen jättihauesta. Arveli, että minulla on vielä opittavaa kalastuksesta. Niinpä onkin – kuin myös!

Olen samaa mieltä, siitä, että isojen haukien säilyminen Suomen vesistöissä olisi tärkeää. Tämä ”joki” kuitenkin on pelkkä ”pikkuinen erillinen allas”, joen luonnoton oikaisu-uoma, jolla on omat erityispiirteensä. Lieneekö vettä keskimäärin yksi metri, leveyttä varmaan kymmenisen metriä ja pituutta kymmenkunta kilometriä. Kalojen pääsy yläjuoksulle ja alajuoksulle padoilla estetty…

Kirjoittajan mielestä jättihauki pitää roskakalojen määrää kurissa syömällä niitä. No, roskakalojen osalta suosittelen lukemaan kirjan ”Suomalaista villikalaa”, jossa sanotaan näin: ”Janne Rautio kertoo hieman huvittuneena, että kissatkin osaavat luontaisesti arvostaa hyvää kalaa. Hän kertoo, että jos kissalle laittaa riviin neljä erilaista kalaa, joissa on vaihtoehtoja ”hienosta” kirjolohesta vaikka kuhaan ja särkikalaan, kissa valitsee aina särkikalan.”

Mitä roskakalaan tulee, kirjailija kirjoittelee näin: Yksi syy ”roskakala”-nimen yleistymiseen on myös särkikalojen ruotoisuus. Niitä on pidetty hankalana käsitellä. Ruodoista pääsee eroon, kun oppii fileoimaan kalat, Janne Rautio kertoo kirjassaan ja antaa siinä neuvoja helppoihin tapoihin pehmentää särkikalojen ruodot.

Suosittelen tuon kirjan lukemista – ja on niitä muitakin avarakatseisia hyviä kirjoja aiheesta. Esimerkiksi Ville Haapasalon kirja: ”Vimpan päälle kalareissu”.

Lehtihaastattelua antaessani olin tietoinen siitä, että näitä oikeassa olevia roskakala-asiantuntijoita kyllä kovasti paljon riittää. Hyvä niin, kyllä heitäkin tarvitaan.

Jorma Metsä-Ketelä

Seinäjoki

Kommentoi