Lukijoilta: Raikasta suomea

Ilkassa iskettiin 18.9. kiintoisasti kiinni aivan oikeaan asiaan otsikolla Miksi olemme usein englanninkielisiä?

Pakkoenglantia on nykymaailmassa pakko osata, mutta ei sen tarvitse tunkea jokapäiväiseen puheeseen ja teksteihin. Sumppi ei muutu yhtään sen paremmaksi, vaikka sitä sanoisi koffeeksi. Seellä.

Olen huseerannut voimallisesti sen puolesta, että mitä äänekkäämmin paasataan pakkoruotsista, sitä kiivaammin pitäisi karsia puheista ja teksteistä anglismeja ja svetisismejä. No jaa, meidän murteemmehan nyt onkin puoliksi ruotsia; sallittakoon tässä poikkeus.

Ylettömästä vieraskielisten sanojen ja sanaväännösten ihannoinnista irti pääsemisessä ollaan jo hyvällä tiellä kielenhuollon suuntaan.

Mutta varsinkin kirjoitettu teksti saisi olla myös rakenteeltaan virheetöntä, sellaista, jossa ei asiasta syntyisi epätietoisuutta tai väärää käsitystä.

Toimittaja kertoo sivuartikkelissaan, että FT Väinö Syrjälä väitteli viime kesänä monikielisestä kielimaisemasta Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Mitenkähän lienee? Olisiko Syrjälä sittenkin väitellyt humanistisessa tiedekunnassa monikielisestä kielimaisemasta? Siis noin yleensä?

Vaikka onhan Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta melko monikielinen, kun siellä on niin paljon ulkomaalaisia opiskelijoita.

Kärjenmäen Akatemia

Seinäjoki

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset