Lukijoilta: Puunkorjuun kalustossa paljon parannettavaa

Metsiin kohdistuva keskustelu käy Suomessa kiivaana. Ilmassa sinkoilee monenlaisia väittämiä, että kasvaako metsämme siinä määrin kuin nyt kaavaillaan. Tiedossahan on, että nyt on useita uusia sellutehdashankkeita vireillä, lähinnä Pohjois-Suomeen. Pisimmällä ollaan Kemissä, missä se on jo suunnitteluasteella.

Eniten julkista keskustelua on käyty ilmasto- ja ympäristösuojelusta. Ns. hiilinielu on asian keskeinen tekijä: kestävätkö metsämme lisääntyvät hakkuut. Toisaalta viisaat tilastotieteilijät väittävä, että Suomessa kasvaa puuta enemmän kuin koskaan aiemmin. Jopa metsähallituksen ylin johtokin totesi äskettäin, että puuta on varaa korjata.

Vaikka viime vuoteen nähden metsäkauppa onkin laskujohteista, on puulla edelleenkin kysyntää. Tällainen pienomistajakin saa huomata, miten tärkeä olen noille suurille puutavaraa ostaville pörssiyhtiöille. Kuukausittain heiltä vingahtaa meiliini puun ostotarjous, joissa usein on vielä lisukkeena jotakin extraa. Tulee sellainen olo, että nyt heti puukaupoille!

Pääkonttoreilta tulevat mainoskirjeet herättävät kyllä metsäomistajat, mutta kun tullaan tänne maakuntatasolle, ei asia olekaan niin suorajuoksuista.

Jopa piiritason konttorissa saattaa homma jo tökkiä. Päälliköllä on useasti vastaaja päällä ja soittopyyntöön ei vastata ja oman alueeni metsävastaavalla saattaa olla muita kiireitä.

Omistan enää Vakka-Suomen alueella pienehkön metsäpalstan. Olen ristinyt sen ”kotipalstaksi”, koska se sijaitsee lähinnä asuinkuntaani.

Tätä osin peltosaarekkeen ympäröivää metsäpalstan puustoa olen parin vuoden aikana pyrkinyt myymään, mutta huonolla menestyksellä.

Tie palstalle kuin myös kaksi varastointialuetta ovat mielestäni kohtuulliset. Tien suhteen tein huomattavan parannuksen kesällä 2018. Tämäkään ei tunnu riittävän kesäkorjuuseen. (Talvikorjuu on oma lukunsa.) Ehkä vielä sopii mainita, että omistuskauden alussa yli 20 vuotta sitten annoin raivata ja tasoittaa ns. puunkuljetusajouran koko palstaan läpi.

Varsin merkilliseltä tuntuu se, että 15 vuotta sitten suoritin itse palstalla ns. hoitohakkuun. Kyseessä oli hankintakauppa. Kuitupuut ja pieni määrä tukkeja varastoitiin palstani reunaan, mistä ne metsäyhtiön toimesta ajettiin pois ilman purinoita.

Kaiken tämän jälkeen en voi muuta todeta kuin, että puunkorjuussa on paljon toivomisen varaa. Korjaajien kalusto on kehittynyt liiaksi suurten volyymien määriin. Puun korjaajilta puuttuu täysin ns. välikalusto. Ei kaikille palstoille voi mennä ylisuurilla kalustoilla, eikä pienehköjä metsäteitä voi päällystää asvalttipinnoitteilla.

Kuriositeettina voi mainita, että eräs metsäasiantuntija esitti minulle, että varastointialueen täytyy olla sellaisessa paikassa, jotta siihen pääsee 20 tonnin rekalla.

Aarre Kupila

vanhempi metsänkasvattaja

Turun liepeiltä

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset