Lukijoilta: Psykiatrit ja muut lääkärit!

Ilkassa 7.9. olevaan psykiatrien kirjoitukseen ja muihin masennusta käsitteleviin kirjoituksiin viitaten herättelen teitä ajattelemaan paranemista.

Kirjoittajilla oli hienot tittelit jotka eivät automaattisesti kerro onnistumisista potilastyössä. Ilman titteliä kirjoitan nimimerkin takaa suojatakseni itseäni ja läheisiäni.

Kirjoititte, että masennuksen kärsimysten lieventämiseksi on ponnisteltava kaikilla tarjolla olevilla asianmukaisilla keinoilla. Omien, läheisten ja ystävien kokemuksien takia olen etsinyt tietoa masennuksesta 15 vuoden ajan ja mitä enemmän kokonaisuus hahmottuu, sen järkyttyneempi olen nykyisestä hoidosta ja lääkäreiden tietämättömyydestä.

En ole juuri törmännyt masennuksen hoidossa lääkäreiden pyrkimykseen parantaa oikeasti, ainoastaan pyrkimykseen jonkinasteiseen oireettomuuteen.

Paranemiseen tähtääviä lääkäreitä on, mutta usea lienee ilmiannettu Valviralle.

Itse sain psykiatrilta nenäliinan ja reseptin. Oivalsin että minä itse ainoastaan voin lopulta auttaa itseäni paranemaan. Toki siihen tukea tarvitaan muiltakin.

Lääkehoito voi auttaa selviämään pahimman yli mutta ei paranna. Terapia auttaa tiettyyn pisteeseen, mutta haavojen auki repiminen vuosien ajan ei paranna, jos masennuksen fyysisiä syitä ei ole hoidettu.

Vain harvoin masennus on pelkkä mielen sairaus, usein taustalla on erilaisia fyysisiä syitä. Terve keho voittaa tilapäiset elämään kuuluvat alakulot nopeasti.

En pidä masennuksen Käypä hoito-suositusta kaikilta osin hyvänä, mutta painotan siellä olevaa neuvoa selvittää somaattisia syitä masennuksen takana.

Siellä sanotaan, että somaattisesti sairaan potilaan tapauksessa ei aina ole helppoa erottaa somaattisesti sairaan ja depression oireita toisistaan. Eli ponnistelevatko lääkärit todella kaikin mahdollisin keinoin?

Eivät ponnistele. He eivät aktiivisesti tutki syitä masennuksen taustalla, osa jopa vähättelee, jos potilas näitä pyytää.

Kilpirauhaskokeet näyttävät yleistyneen masentuneille, potilaiden vuosien oman aktiivisuuden ja muutaman lupansa menettäneen lääkärin ansiosta. Toki arvojen tulkinta on sitten jo hataraa.

Raudanpuute ja B12- ja D-vitamiininpuute ym. puutostilat aiheuttavat masennusta ja näiden tutkimiseen on suoranaisia kieltoja terveydenhuollon ylemmältä tasolta ja viitearvoissa olevien tulosten tulkinta pelottavalla tasolla.

Ravintoainepuutoksenkin takana on aina joku syy kuten keliakia, helicobakteeri, kasvain, perniöösi anemia. Ei riitä että syödään rautaa vaan on korjattava raudanpuutetta aiheuttanut syy.

Hormonaaliset häiriöt, neurologiset sairaudet, alkoholi ja useat muut syyt saattavat olla masennuksen taustalla. Nämä tutkimukset laiminlyödään masennuksen hoidossa hyvin usein.

Kysymykseni lääkäreille kuuluu: Mikä on tavoitteesi kohdatessasi potilaasi?

Jos tavoitteesi ei ole potilaan paraneminen, herää nyt! Toki myös potilaalla tulee olla halu parantua. Täydelliseen paranemiseen ei aina päästä, mutta ponnistelethan kaikin mahdollisin tarjolla olevin keinoin!

Purkakaa esteet paranemisen tieltä

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset