Lukijoilta: Positiivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus

Ilmari Ylä-Autio kirjoitti 11.11. mielipidekirjoituksen, jossa antoi ymmärtää positiivisen uskonnonvapauden olevan uhattuna Suomessa.

Heti toisessa lauseessa hän muotoilee positiivisen uskonnonvapauden tarkoittavan ”suomalaisen kulttuurin ja perinteen opettamista; myös kristillisen perinteen kunnioittamista” mitä se ei suinkaan tarkoita.

Positiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa sitä, ettei kukaan tai mikään taho voi kieltää sinua harjoittamasta omaa uskontoasi (ellet riko lakeja uskontoa harjoittaessasi).

Negatiivinen uskonnonvapaus sitä vastoin tarkoittaa sitä, ettei kenenkään tarvitse harjoittaa uskontoa oman tahtonsa vastaisesti. Kukaan ei voi pakottaa toista rukoilemaan tai menemään kirkkoon.

Oppilaat saavat kouluissa omasta uskontokunnastaan riippumatta päättää olla menemättä jumalanpalvelukseen tai olla lausumatta uskontunnustusta.

Positiivisen uskonnonvapauden rajoittamista olisi kieltää oppilasta lausumasta ruokarukousta. Ei suinkaan sitä, että kaikki oppilaat pakotetaan lausumaan rukous. Tämä on suoraan Suomen perustuslain 11. pykälän mukaan.

Koulujen tehtävä ei ole harjoituttaa uskontoja. Ei kristillisyyttä, eikä shamaanien rumputaikoja. OPH:n ohjeiden mukaan kouluissa järjestettäville uskonnollisille tilaisuuksille pitää järjestää vastaava uskonnoton vaihtoehto, jonka sisällöstä huoltajia tulee informoida etukäteen.

Kaikkien oppilaiden tulee voida valita uskonnoton vaihtoehto riippumatta heidän omasta uskonnostaan.

Toivottavasti Seinäjoellakin päästään vihdoin ristiretkien ajoista 2000-luvulle ja tilanteeseen, jossa jokaisen perheen vakaumusta kunnioitetaan, kuten laissakin on jo kauan edellytetty.

Mikko Muilu

Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry.

Kommentoi