Lukijoilta: Pöly ei laskeudu Seinäjoen keskussairaalan naistenklinikassa

Kätilöt ja hoitajat kamppailevat Seinäjoen sairaalaan naistenklinikassa voimiensa äärirajoilla. Parannusta tilanteeseen ei ole odotettavissa. Tästä syystä moni kätilö on jo vaihtanut työpaikkaa.

Esimiesten mukaan syy on kyllästyminen hoitotyöhön. Väite ei pidä paikkaansa, koska moni irtisanoutuneista tai virkavapaalla olevista on vaihtanut työnsä toiseen hoitotyöhön. Pois Seinäjoen keskussairaalasta sen ongelmallisen henkilöstöjohtamisen vuoksi.

Naistenklinikan kätilöistä osa on irtisanoutunut, osa on pitkällä virkavapaalla. Virkavapaalla olevista kätilöistä moni harkitsee irtisanoutumista. Noin sadan kätilön ja hoitajan yksiköstä, on alle puolen vuoden aikana lähtenyt useita kätilöitä.

Tällainen joukkopako klinikasta, jossa on nautittu työnteosta ja lähdetty lähestulkoon vain eläkkeelle, on todella poikkeuksellista.

Valitettavasti näiden jo lähteneiden lisäksi suurin osa kätilöistä ja hoitajista harkitsee lähtevänsä ja etsii uutta työpaikkaa. Mukana on niin toimessa olevia kuin sijaisia.

Syy, miksi työntekijät toinen toisensa jälkeen lähtevät, ei kiinnosta esimiehiä. Todetaan vain: ”Toiset lähtee, uusia tulee!”

Synnytykset ovat vähentyneet ja sanotaan, että kätilöitä on liikaa. Osin tästä syystä kätilöitä käytetään paljon lainahoitajina. Lainahoitajina osastoilla apukäsinä mm. mittaamassa verenpaineita ja lämpöä, kun muuta emme siellä osaa tehdä.

Olemme opiskelleet kätilöiksi 4,5 vuotta ja haluamme tehdä sitä työtä omalla vastuualueella. Kätilöiden määrää halutaan vähentää, mutta kuitenkin tästä huolimatta uusia kätilöitä haetaan koko ajan lisää.

Kysymmekin nyt, että koska puututaan esimiesten määrään? Esimiehille kuuluvia töitä ei voi riittää kaikille esimiesasemassa oleville. Aikaa tuntuu olevan istumiseen ja liukumien keräämiseen.

Työvuoroon tulo on koko ajan henkisesti raskaampaa. Pelko siitä, onko odotettavissa rauhallinen työvuoro. Tällaisessa tapauksessa ei koskaan tiedä, mistä itsensä löytää työtä tekemässä. Riski on päätyä mihin tahansa yksikköön sairaalassa. Oman yksikön työtä tehdään tällöin minimimiehityksellä. On vain ajan kysymys, koska tapahtuu jotakin vakavaa.

Esimiestyö on työyhteisön ja työntekijän kannalta tuhoisaa ja työntekijää nöyryyttävää.

Esimiehet haluavat korostaa valtaansa työntekijään nähden. Työvuorotoiveita ei kunnioiteta, työpisteen muutoksista ei informoida etukäteen, tuodaan esille ”minä olen pomo ja minä määrään”.

Työntekijän halutaan tuntevan itsensä arvottomaksi, jota voidaan määräillä mielivaltaisesti. Kokemuksella ja osaamisella ei ole merkitystä, luottamus työnantajaan on pahasti miinuksella. Tämäkö on se perheystävällinen sairaala?

Viime keväänä kehuskeltiin vauvamyönteisyyssertifikaatilla. Sertifikaattia tavoitellessa pidettiin huoli riittävästä kätilö-/hoitajamäärästä, silloin homma toimi henkilökuntamäärän suhteen.

Kun sertifikaatti myönnettiin, kätilöiden määrää työvuorossa vähennettiin rajusti ja tämä todella näkyy hoitotyössä. Sertifikaatin saamisen edellytykset eivät toteudu nykyisillä resursseilla.

Ilmoitukset läheltä piti -tilanteista, ns. hairpro, ovat lisääntyneet. Näihin ei kuitenkaan yksikön johto reagoi. Ilmoituksia on kehotettu tekemään, mutta kun sen tekee, osoittaa esimiehen syyttävä sormi ilmoituksen tekijään.

Hairpro-ilmoituksia on tehty myös vajaan miehityksen vuoksi, koska potilasturvallisuuden on koettu tällöin olevan vaarassa. Usein ilmoituksen aiheellisuus kyseenalaistetaan ja ilmoituksen tekijä selvitetään ja puhutellaan.

Tilanne naistenklinikassa on kiristynyt äärimmilleen. Pelkäämme tilanteen romahtavan. Työssä oleminen on henkisesti raskasta.

Kätilön työ on usein iloa ja onnellisuutta täynnä, mutta työolosuhteet ovat mahdottomat. Perimmäisenä ajatuksena on vain päästä täältä pois oman terveyden säilyttämiseksi.

Kätilö

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi