Lukijoilta: Pienen pojan suuri suru Napuen taistelun muistomerkillä

Juho, 10 v., on pikkunappulasta alkaen viettänyt kesiä ja joulun pyhiä ym. vapaapäiviään mumman ja paapan luona Isossakyrössä. Joulu 2018 oli Juhon elämän suurin järkytys tähän saakka. Poika oli nähnyt lehdestä kuvan Napuen patsaan ympäristön tuhosta.

Jouluksi tultiin Isokyröön jo aatonaattona. Juhon piti heti päästä Napuen patsaalle katsomaan tapahtunutta siinä iltahämärissä. Niinpä mumman kanssa lähdettiin patsasta tarkastamaan taskulamppujen kanssa.

Tultiin parkkipaikalle kävellen. Poika pysähtyi järkyttyneenä hakkion reunalle ja kysyi: ”Miksi niitten piti tämän tehdä?”

Sitten käveltiin patsaan ylätasanteelle muistotaulujen eteen. Juho otti taskulampun ja valaisi muistotaulujen kirjoitusrivejä lukien niiden kullatut tekstit aivan kuten kokisi niiden velvoittavan sisällön koskevan myös arvokkaan muistomerkin ympäristön, arvokkaan ja vaikuttavan puuston kuuluvan siihen historialliseen perintöön , jota nykypolvien myös tulisi kunnioittaa ja vaalia.

Näin hän varmaankin ajatteli.

Poika perääntyi keskelle kenttää, nosti lapaset silmilleen ja kysyi: ”Missä se asuu , joka tämän teki? Mun lempipuukin on kaadettu.” Tippa oli silmässä.

”Ne on ajanu hautojenkin päällä”, totesi Juho.

Kuinka monen pikkupojan lempipuut ja sotaleikkien ympäristö on nyt tuhottu?

Sillä alueella ovat pikkupojat ja tytöt leikkineet mielikuvitusleikkejään monen sukupolven ajan.

Nyt suuri kunnallinen viisaus ja totaalisen empaattisuuden ja historian kunnioittamisen puutteesta kielivä kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten joukko vuosikymmeniksi eteenpäin on tuhonnut, ei vain pikkulasten leikkiympäristön vaan kansallisesti merkittävän, Suomen historiaan ja Kyrönmaan pitäjien murhenäytelmiin surullisesti liittyvän verilöylyn muistomerkin arvokkaan ympäristön.

Napuen taistelu oli viimeinen suuren Pohjan sodan aikainen merkittävä kenttätaistelu, johon katsotaan Ruotsin suurvalta-aseman päättyneen. Hyvä tietää!

Everstiluutnantti C-B. J. Petander on tehnyt vihkosen ”Napuen taistelu 1714”, joka julkaistiin vuonna 1963. Sen sivulla 21 lukee seuraavasti: ”Vanhan tien varrella noin puoli kilometriä Napuen kylästä luoteeseen sijaitsee taistelun muistomerkki tummien kuusien ympäröimänä. Mahtavaan luonnonkiveen on kiinnitetty Suomen leijona...”

Tämä alueen luonnon kuvaus kertoo tunteesta ja arvostuksesta, jolla muistomerkin ympäristöön silloin yleisesti suhtauduttiin. Eihän patsaan pystyttämisestä ollut kulunut kuin noin neljä vuosikymmentä.

Paikkakunnalla eli silloin vielä hankkeen takuumiehiä, miehiä, joille isänmaan historia merkitsi jotakin ja ympäristön arvostus oli kunnia-asia.

Näin pitäisi olla tänä päivänä, mutta alueen raiskaus todistaa aivan jotain muuta. Vain metsäteollisuuden puutarve merkitsee jotakin. Pitihän sieltä kaataa jopa patsaalle vievän kujan varrelta komeat kuuset.

Paappa

Isokyrö

Everstiluutnantti C-B.J. Petander on tehnyt vihkosen”Napuen taistelu 1714”, joka julkaistiin vuonna 1963. Sen sivulla 21 lukee seuraavasti: ”Vanhan tien varrella noin puoli kilometriä Napuen kylästä luoteeseen sijaitsee taistelun muistomerkki tummien kuusien ympäröimänä. Mahtavaan luonnonkiveen on kiinnitetty Suomen leijona...

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset