Lukijoilta: Paremmin kohdennettua EU:n aluepolitiikkaa

Älykkäämpi, vihreämpi ja verkottuneempi Eurooppa. Näin komissio kuvaa EU:n aluepolitiikan suuntaa uudelle ohjelmakaudelle 2021–2027.

EU:n aluepolitiikka on työkalu, jolla jäsenmaiden alueita kehitetään huomioimalla niiden kehityserot ja erityispiirteet. Esimerkiksi Suomen maakunnat tunnetaan EU-pöydissä parhaiten kylmästä ilmastosta, pitkistä välimatkoista ja korkeasti koulutetusta väestöstä. EU:n aluepolitiikkaa toteutetaan rakennerahastojen kautta rahoittamalla satojatuhansia hankkeita ympäri Eurooppaa.

Jatkossa EU haluaa tukea entistä enemmän hankkeita, jotka vauhdittavat vähähiiliseen kiertotalouteen siirtymistä, pk-yritysten kansainvälistymistä ja yhteisen eurooppalaisen liikenneverkon (TEN-T) kehittämistä. Koska alueiden kehittämiseen suunnattu kokonaisbudjetti laskee ensi kaudella, esittää komissio myös jäsenmaiden oman vastinrahan korotusta hankkeissa.

Komission linjaukset ovat oikeansuuntaisia. Paine uudistaa kritisoitua koheesiopolitiikkaa onkin ollut kova. Kyse on koko järjestelmän oikeutuksesta. Suurimman siivun yli 300 miljardin kokonaisbudjetista vastaanottavat maat Itä-Euroopassa ovat viime vuosina hangoitelleet vastaan niin EU:n yhteisten pakolaiskiintiöiden kuin oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen kanssa. Euroopan unionin on osoitettava nyt poliittista tahtoa ja rohkeutta uudistuksiin, jotta EU:n aluepolitiikalle on tilausta tulevaisuudessakin.

Euroopan parlamentissa moni katsoo kuitenkin yhä menneeseen. Valiokuntaneuvottelut ovat vasta aluillaan, mutta toistaiseksi moni poliittinen ryhmä vastustaa uudistuksia. Lakipaketin käsittelyä johtavat sosiaalidemokraattien ja keskustaoikeisto EPP:n edustajat Itä-Saksasta, Bulgariasta ja Italiasta eivät ole tyytyväisiä etenkään uusista vaatimuksista, jotka kohdistuvat vähiten kehittyneille alueille lähinnä Itä- ja Etelä-Euroopassa.

Jäsenmaille halutaan jättää joustoa päättää omista tavoitteista ja tarpeista. Vaikka tämä on ajatuksena hieno, on vaarana, että tuet valuvat suuryrityksiin, raskaisiin jäsenmaiden sisäisiin infrahakkeisiin ja ympäristön kannalta haitallisiin investointeihin esimerkiksi kaatopaikoilla.

Se, mihin Itä-Eurooppa sijoittaa vaikuttaa myös Suomeen. Yhteisen eurooppalaisen liikenneverkon (TEN-T) kehittäminen aluetuilla olisi myös Suomen etujen mukaista. Tällä hetkellä esimerkiksi Rail Baltica -rataprojekti takkuilee pahasti, mutta joka valmistuessaan luo meillekin nopean kulkuyhteyden Keski-Eurooppaan.

On myös tärkeää, että komissio patistaa nyt ilmastotalkoisiin nimenomaan unionin vähemmän kehittyneitä alueita. Jatkossa rahoituksesta 30 prosenttia tulisi sijoittaa vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta edistäviin hankkeisiin. Juuri näillä alueilla vähähiiliseen teknologiaan, energiatehokkuuteen tai uusiutuvaan energiaan panostettu euro toisi koko unionin ympäristön kannalta suurimman hyödyn.

Parlamentti on myös haluton korottamaan jäsenmaiden vastuuta hankkeiden rahoittamisesta. Korkeampi kotimainen vastinraha olisi kuitenkin tehokas keino lisätä paikallisten toimijoiden sitoutumista hankkeiden toteutukseen, kuten Suomessa on nähty. Näin myös Euroopan vähemmän kehittyneet alueet alkaisivat aktiivisesti ottamaan vastuuta omasta kehityksestä.

Komission esitys nostaa pienet ja keskisuuret yritykset jalustalle on sekin tärkeä. Eurooppalainen pk-kenttä tarvitsee suuria teollisuusyrityksiä enemmän tukea kansainvälistymiselle. Tällä hetkellä Euroopassa vain 25 prosenttia pk-yrityksistä vie ulkomaille. Niiden vahvuus on digitaalisessa notkeudessa ja innovaatioissa. Tällaista ketteryyttä jo nopeaa toimintakykyä tarvitaan kilpailussa Aasian ja Yhdysvaltojen kasvavilla markkinoilla.

Elsi Katainen

Euroopan parlamentin jäsen (ALDE/kesk.)

Kommentoi