Lukijoilta: Päätoimittaja osui soteasiassa naulan kantaan

Ilkan kolumnissa 10.3.19 päätoimittaja Takala kiteytti osuvasti: sote pelkkänä sotena. Tähän järkevään käsitykseen on helppo yhtyä. Vihdoinkin joku uskaltaa sanoa asian, niin kuin se on.

Jos perusterveydenhuollossa on puutteita, niin ei se edellytä maailmanmittakaavassa loistavan erikoissairaanhoitosysteemin kaatamista. Jos terveyskeskuksissa on jonoja lääkäripulan vuoksi, ei sitä varten tarvitse kehitellä ylimääräistä väliportaan hallintoa, vaan palkata lisää lääkäreitä.

Jos lääkäripula aiheutuu liian vähistä lääkäreistä, kehnoiksi koetuista työloista tai, näiden seurauksena, liian vähän houkuttelevasta palkasta, niin silloin on koulutettava lisää lääkäreitä, parannettava terveyskeskusten työoloja lääkäreiden ja hoitajien toivomaan suuntaan ja korotettava kriisikunnissa palkkausta.

Sote-uudistuksen valmisteluun, joka ei suinkaan ollut kokonaan turhaa, käytettiin eri lähteiden mukaan yhteensä lähes miljardi euroa. Sillä summalla olisi saatu syrjäkylienkin terveyskeskusten lääkärinvirkoja täytetyksi samalla korkealla hinnalla, jota kunnat joutuvat maksamaan keikkalääkäreillekin. Ja paljon muutakin.

Joidenkin tiedotusvälineissä esiintyneiden arvioiden mukaan, onneksemme kaatunut, sotemaku-viritys olisi maksanut meille kolmisen miljardia euroa vuodessa entisen lisäksi. Jos korjataan pelkät puutteet, eikä haikailla kuuta taivaalta, niin mahdolliset lisäkulutkin ovat maltillisia.

Vihreä konkari Soininvaara esitti oman parannusehdotuksensa, jonka mukaan 300 miljoonaa euroa riittäisi terveyskeskusten ongelmien ratkaisemiseksi. Se on aika kaukana kolmesta miljardista.

Perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon järkevämmästä integroinnista on saatavissa tehokkuushyötyjä, jotka potilaan aseman parantumisen lisäksi saattaisivat kuitata em. 300 miljoonaa euroa. Tämä näkyisi myös kustannus-vaikuttavuuden nousuna.

Pienillä, taantuvilla kunnilla on vaikeuksia kustantaa tarvittava sosiaali- ja terveydenhuolto. Valtiolla ei ole. Suomessa on väkeä yhden suurkaupungin verran, joten aivan hyvin voitaisiin purkaa turhaa byrokratiaa siten, että valtio rahoittaisi sosiaali- ja terveydenhuollon suoraan. Voidaanhan se raha kierrättää kuntienkin kautta, mutta niin sanotusti korvamerkittynä: sosiaali- ja terveydenhuoltoon myönnetyt valtionosuudet on käytettävä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ei muuhun kivaan, kuten esimerkiksi potkupallo- ja pesäpallokenttiin. Siitäkään huolimatta, että liikuntapaikkojen luominen on osa preventiivistä eli ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.

Valinnanvapaus ei myöskään edellytä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän yksityistämistä ja markkinoistamista ja todennäköiselle kustannusten nopealle nousulle altistamista. Meillähän on valinnanvapaus jo nyt. Voimme tarpeen vaatiessa hoidattaa itseämme vaikka ulkomailla, ellei kotimainen kelpaa. Ja Kansaneläkelaitos maksaa.

Veli-Pekka Isomäki

YTT, FM

Seinäjoki

Kommentoi