Lukijoilta: Ovatko Suomen naiset liian sivistyneitä?

Alkuvuoden Ilkassa oli samassa numerossa kaksi artikkelia, jotka olivat toistensa kääntöpuolia. Toisessa taivasteltiin maamme syntyneisyyslukujen romahtamista, toisessa kerrottiin hyväntekeväisyysjärjestön matkasta Afrikkaan tukemaan tyttöjen kouluttautumista.

Artikkelin mukaan Afrikan tyttöjen koulunkäynnin edistämisen tavoite oli nimenomaan sikäläisen syntyvyyden saaminen aisoihin. Tavoite on aivan järkevä, sillä tilastot osoittavat, että mitä koulutetumpia jonkin maan tai alueen tytöt ja naiset ovat, sitä alhaisempi on syntyvyys.

Koulutuksen ja syntyvyyden negatiiviselle korrelaatiolle on useita käytännön syitä.

Ensinnäkin tietoisuus ehkäisystä on ’sivistyneemmissä’ maissa suurempaa. Kun naiset kouluttautuvat pitkälle, kuluu siihen vuosia. On myös luotava uraa, johon myös kuluu aikaa, eikä siihen tilanteeseen aina sovi perheen perustaminen. Tässä touhussa biologinen kellokin saattaa jäädä vetämättä, joten lapsen saaminen on myöhäistä.

Kaiken lisäksi kuvaan astuu myös omahyväinen itsensä toteuttaminen, eli mukavuudenhalu. Ja joskus myös pelko. Ja totta on: loppuvaiheessa lapsen saaminen on todellakin rankkaa tekemistä! Olen nähnyt.

Mutta ”pelko pahempi, kuin pamaus”, kuten äitimuori pruukasi sanoa. Ne nappisilmät, jokeltelu ja kaikki muu sen jälkeen ovat hienoja ja palkitsevia asioita.

Uran luonti ja perheen perustaminen voidaan myös yhdistää. Olen voinut seurata, kuinka lasten hankkiminen ja hyvä kasvatus onnistuu jopa yksityisyrittäjiltä; heiltä joiden aika on todella tiukilla. Vaipanvaihtoa, syöttämistä sun muuta tietysti alkuvaiheessa piisaa, mutta sekin on nykyään helppoa. Edes vaippoja ei enää tarvitse pyykätä ja silittää! Eikä töppösormisten isähahmojen tarvitse opetella vaippamuovin solmintaa.

Myös ilmastonmuutokseen vetoaminen on tekosyy. Lapsia mahtuu Suomeen kyllä. Liikaväestöä, jos sellaista on, saa etsiä kauempaa, Aasiasta ja Afrikasta.

Toki yhteiskunnaltakin voisi toivoa jotain lapsiperheiden olojen parantamiseksi. Voitaisiin toteuttaa monia perhepoliittisessa keskustelussa esillä olleita ehdotuksia. Voitaisiin myös edistää työn ja lastenhoidon yhdistämistä.

Yksinkertaisillakin tempuilla olisi merkitystä. Etätyön lisääminen on yksi keino. Lapsiperhevaltaisilla työpaikoilla voisi olla oma päiväkoti, johon voisi tarpeen vaatiessa piipahtaa kesken työajankin. Ja niin edelleen. Ympäristön asenteidenkin voisi odottaa muuttuvan myönteisimmiksi odottavia äitejä ja kitiseviä tenavia kohtaan. Eikä kaikkia lapsettomia naisia ja perheitä voi syyllistää maamme väkiluvun vähenemisestä. On lastenhuoneita, jotka jäävät tyhjiksi kovasta halusta huolimatta.

Saamani tiedon mukaan Japanissa ei ole ollenkaan niin sanottuja vaikeita lapsia. Niiden sijaan siellä on kuulemma lapsia, jotka tarvitsevat useita käsiä. Rohkaistuisivatkohan meidän oppineet naisemmekin perheenperustamiseen ja ”rakkauten hetelmiin”, jos näitä auttavia käsiä olisi ympärillä useampia?

Veli-Pekka Isomäki

YTT, FM

Seinäjoki

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset