Lukijoilta: Onko metsien hiilinielusta tahallaan tehty vaikeaselkoista?

Metsien hiilensidonnasta puhutaan paljon, samoin siitä, hoidetaanko Suomen metsiä oikein. Myös vaatimuksia metsänhoidon muuttamiseksi esitetään runsaasti. Fakta kuitenkin on, että Suomen metsät kasvavat joka vuosi runkopuuta noin 20 % enemmän, kuin niitä on viime vuosina hakattu.

Metsät ovat tehokkaita hiilidioksidinieluja, sillä puukuutiometrin kasvu sitoo noin yhden tonnin hiilidioksidia. Suomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat keskimäärin noin 10t/vuosi, joten kahden–kolmen hoidetun hehtaarin metsänkasvu sitoo yhden suomalaisen hiilidioksidipäästöt.

Puukuutiometrin kasvulla voi sitoa noin 6 000 km henkilöautoajon hiilidioksidipäästöt. Metsän kasvatus on siten hyvä keino kompensoida hiilidioksidipäästöjään.

Suomalainen metsänhoito on aivan huippua maailman mittakaavassa. Osaamiselle olisi varmasti myös vientimahdollisuuksia. Puun kasvatuksen lisäys olisi mahdollista lähes kaikkialla maailmassa. Jokaisessa maanosassa kasvaa luonnostaan puulajeja, jotka siellä menestyvät. Kyse on vain osaamisesta ja halusta.

Puun kasvatuksen lisäyksellä voitaisiin ratkaista jopa koko maapallon ilmaston lämpenemisongelma.

Uudet metsänhoitokäytännöt eivät ole ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden ylläpidon kanssa, vaikka toisin usein väitetäänkin. Jokainen metsänomistaja voi varsin vapaasti valita metsänhoitomenetelmät, tärkeää vain on, että metsää hoidetaan niin, että sen hiilensidontakyky säilyy. Silloin metsä myös kasvaa. Metsään jää jopa aukkohakkuussa varsin runsaasti puuainesta kantoihin, juuristoon ja oksamassaan.

Onkohan metsien hiilinielusta tahallaan tehty vaikeaselkoista? Hiilinielu on kuitenkin metsän kasvun ja lahoamisen erotus, eli puumassaan sitoutuva hiili.

Hiilinielussa huomioidaan myös metsämaan hiilitaseen muutokset. Hiilinielun laskentaan pyritään myös liittämään peltomaiden mahdolliset kasvihuonekaasupäästöt, mutta silloin pitää myös huomioida peltomaiden hiilidioksidin sidonta. Sen sijaan yhteiskuntarakentamisen aiheuttamia päästöjä ja metsien vähenemisiä ei pitäisi työntää kasvavien metsien harteille, puhumattakaan muista ihmistoiminnan päästöistä.

Myös soiden kasvu ja hiilensidonta pitäisi huomioida maakohtaista hiilitasetta laskettaessa.

On myös hyvä muistaa, että puun kasvu on tehokasta aurinkoenergian sidontaa, joka puun poltossa vapautuu. Aurinkoenergiaahan ovat lähteiltään myös suora sähkön tuotanto aurinkopaneeleilla ja lähes suora tuulivoimaloilla.

Puun käytössä energiana on se hyvä puoli, että puuta on helppo varastoida ja käyttää, kun tarvetta on, sähkön suurten määrien varastointi onkin jo vaikeampaa. Ja edelleen, kasvava metsä lähes reaaliaikaisesti sitoo puun poltossa vapautuvan hiilidioksidin.

Suomessa on suunnitteilla uusia moderneja biojalostetehtaita ja esille on noussut, että puu ei riitä. Biojalostetehtaat kuitenkin käyttävät pienpuuta, joita ei voi vielä käyttää esimerkiksi rakennuspuun raaka-aineina. Ja toisaalta, rakennuskelpoista puuta ei voida kasvattaa ilman, että puut kasvavat alkuun tiheässä ja harvennetaan määrävälein. Harvennuksissa syntyy mm. poltto- ja sellupuuta. Ja jo nyt on kehitteillä tehtaita, jotka tuottavat aineita fossiilista muovia korvaamaan, samoin paljon vettä kuluttavan puuvillan korvaajaa kehitetään sellusta.

Tiina Kuisti

Etelä-Pohjanmaan Mettälliset ry

puheenjohtaja

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset