Lukijoilta: Onko Ilmajoen kunta naapurikuntineen nykyisin panimoalalla?

Matkalla lähikauppaan osui silmiini ojanpohjalta pilkottava, puoliksi sirpaloitunut ruskeahko pullo, jossa etiketissä oli Ilmajoen kunnanvaakuna! Vaakuna oli rapainen, osittain liimastaan ja keskaripullon kyljestään irronnut, mutta edelleen Ilmajoen kunnanvaakunaksi tunnistettavissa!

Totta se oli, Ilmajoelta saa ostaa omalla vaakunalla varustettua kaljaa. Hurraa!! Tämä enää puutui valikoimastani!

Saamani infon pohjalta kuulin, että näin olisi onni potkaissut kuntalaisia myös ainakin Seinäjoella ja Kurikassa, joissa kaupungeissa saisi omalla vaakunalla varustettua kaljaa.

Kurikka oli sen verran häveliäs, että kaljapullon kylkeen oli annettu panimolle liimattavaksi vanha ja ansiokas vaakuna.

Myös muissakin lähikunnissa, saamani tiedon/huhun mukaan, on saatavilla ”vaakunakaljaa”!

Suomen kunnallisvaakunoilla on erinomaisen tärkeä sijansa maamme heraldiikassa.

Huhtikuun 8. päivänä vuonna 1949 annettiin laki kunnanvaakunasta ja siihen liittyvä asetus kunnan oikeudesta käyttää omaa vaakunaa. Siis ”kunnan oikeudesta käyttää omaa vaakunaa”. Lain mukaan kunnalla on oikeus käyttää vaakunaa, jonka kunnanvaltuusto hyväksyy.

Onneksi valtuuston (heraldinen asiantuntemus useinkin erittäin vähäistä) päätös on aina alistettava arvioitavaksi valtionarkiston yhteydessä toimivalle heraldiselle lautakunnalle.

Siis kunnalla itsellään on oikeus käyttää vaakunaansa. Vaakunalla merkitään aina kunnan omaisuutta.

Vaakunan tulee esiintyä kunnallisten rakennusten julkisivuilla, sisätiloissa jne. Vaakuna esiintyy myös kunnallisissa lomakkeissa ja kirjekuorissa. Näitä kunnanhallitus valvoo asetuksen mukaisesti.

Kunnanhallitus siis valvoo vaakunan oikeaa käyttöä ja antaa sen muulle käytölle luvan. Luvan myöntäminen on useinkin delegoitu kunnan- tai kaupunginjohtajalle.

Kunnanvaakunaa on useinkin käytetty lasimaljakoiden tai puukkojen koristeena mutta tällöinkin kunta, esineen tilaajana, on ollut omistajana lahjoittaessaan esineitä (vast) työntekijöilleen esimerkiksi merkkipäivien yhteydessä.

Vaakuna sopii verryttelyasuun, jos kunnan urheiluseura saa kunnalta tukea toiminnalleen. Silloinkin pitää olla tarkkana luvan suhteen, ettei vaakuna ole alttiina kuraantumiselle tai lialle tai jos paikka on epäesteettinen. Vaakuna sopii verryttelypuvun rintaan mutta ei boksereihin.

Lupia kunnanvaakunan käyttöön tulee evätä selkeissä kaupallisissa yhteyksissä, joissa käyttötarkoituksen on katsottu olevan eettisesti kyseenalaista.

Kuntaliitonkin mukaan vaakunoilla on imagollinen ja kunnioittava merkitys. Kotiseutuliitto sanoo jyrkän ”ein” vaakunan käytölle epäeettisissä tuotteissa tai markkinoinnissa.

Todettakoon, että jos lupa on myönnetty (yksityinen, kolmas sektori), ei tällaista oikeutta voida perua ellei säädöksiä vaakunasta muuteta. Vaakunamääräykset siirtyivät kuntalakiin vuonna 1976 ja uuteen kuntalakiin 1995. Vaakunan käytön (luvan suhteen) lakiin jäi tässä mielessä porsaanreikä.

Heraldikkona olen surullinen ja tyrmistynyt oman kuntani ja naapurikuntien puolesta niiden langettua panimon ansaan vaakunoittensa käytön sallimisesta keskikaljapullon etikettinä.

Olen yrittänyt olla heraldisen neuvojan ja asiantuntijan roolissa viime vuosina aina silloin, kun kyseessä ovat olleett Ilmajoen ja lähikuntien vaakunat ja niihin liittyvät kysymykset.

Pahoittelen kunnanhallitusten epäesteettisiä ja yksimielisiä päätöksiä sallia vaakunansa käytön keskarikaljapullon kyljessä.

Jussi Toukonen

heraldikko, maisteri SHS:n jäsen

Ilmajoki

Kuntaliitonkin mukaan vaakunoilla on imagollinen ja kunnioittava merkitys. Kotiseutuliitto sanoo jyrkän ”ein” vaakunan käytölle epäeettisissä tuotteissa tai markkinoinnissa.

Kommentoi