Lukijoilta: Nykyaikaista uskonnonopetusta

Uskonnonopetus on muuttumassa, ja hyvä niin. Vielä muutama vuosikymmen sitten uskonnonopetus oli yleisesti erittäin vakaumuksellista. Uskonnontunneilla opiskeltiin kristinuskoa ja monet opettajat ilmaisivat avoimesti sen olevan se oikea, hyvä uskonto. Muita maailman uskontoja käytiin kyllä läpi, mutta lähinnä vain pintapuolisesti.

Tämä tapa opettaa ei silti ole kadonnut. Suomessa on edelleen uskonnonopettajia, jotka tunnustavat kristinuskoa vahvasti opettaessaan. Tämän täytyisi loppua heti, niin yläasteilla kuin lukioissakin. Opetusta pitäisi ohjata jatkuvasti suuntaan, jossa oppilaita ohjataan ajattelemaan kriittisesti, oli tunnin tai kurssin aihe mikä uskonto tahansa.

Suomi sekularisoituu kiihtyvällä tahdilla. Tätä vastaan on lupa taistella, mutta se ei saa tapahtua kouluissa. Sen pitää tapahtua kirkon itsensä toimesta, vaikka esimerkiksi kirkon omissa nuortentapahtumissa. Pitäisi olla päivänselvää, että nuoria on koulussa tarkoitus ohjata oman kriittisen pohdiskelun pariin, eikä seuraamaan jotain tiettyä uskontoa. Vain tällä tavoin saamme uusia, tuoreita ajattelijoita yhteiskuntaamme. Minua kauhistuttaa ajatus, että tämä ei vieläkään ole maanlaajuinen itsestäänselvyys.

Olen erittäin kiitollinen että Seinäjoen lukiossa ei ole tätä ongelmaa. Opettajat pitävät tunteja, joissa kritisoidaan ja analysoidaan avoimesti uskontojen historiaa, oppeja ja syvintä olemusta, ja sitten keskustellaan. Ei niissä silti uskontoja myöskään haukuta.

Tunneilla opiskelijalle ei tule epämukava olo, oli oma uskonto mikä tahansa. Tai jos tulee, kyse ei silti todennäköisesti ole opetuksesta. Yleensä kyse on opiskelijan oman uskon laadun etsiskelystä.

99 prosenttia suomalaisista opiskelijoista ei istu uskonnontunneilla, jotta he voisivat opiskella itsensä aikuisena papiksi. Suuri osa heistä istuu siellä saadakseen vakaumuksetonta tietoa, sekä kasvaakseen paremmiksi, kriittisimmäksi ajattelijoiksi. Opetus pitäisikin muotoilla juuri tällaisia nuoria varten. On mielestäni epäreilua opettajalta pakolla tuputtaa opiskelijoille mielipidettään oli aihe mikä tahansa, sillä se blokkaa opiskelijoiden omaa ajattelua. Tällöin kyse on jostain ihan muusta kuin koulutuksesta. On kyse saarnasta.

Usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja oikeus, ja sen pitäisi olla kaikille selvää. Se ei saa kuitenkaan missään tapauksessa olla este laajalle ja kehittyvälle pohdinnalle. Tämä tehdään lukiossamme onneksi erittäin selväksi, ja juuri niin asian pitäisi olla.

Toivon, että lähivuosien kuluessa saavutamme uskonnonopetuksessa pisteen, jolloin yksikään opettaja ei kerro opiskelijalle miksi juuri tämä tietty uskonto on se, jota kannattaa seurata. ”Nämä muut ovat sitten taas aivan humpuukia, ei niistä kannata edes puhua”.

Uki Uurtimo

abiturientti Seinäjoen lukiossa

Kommentoi