Lukijoilta: Monialainen työllisyyspalvelu alku uudenlaiselle työvoimapolitiikalle

Suomessa perinteinen valtiollinen työvoimapolitiikka ja työvoimapalvelut eivät ole oikein vuoden 2008 taantuman jälkeen löytäneet oikeaa väylää uudistumiseen, jossa työelämän nopeat muutokset ja erilaisten asiakkaiden muuttuvat tarpeet kohtaisivat.

Työttömyys on viime vuosina alentunut ja työvoiman kysyntä lisääntynyt. Kuitenkin rakennetyöttömyys on laajaa ja alueelliset erot suuria. Palkkatyön ja yrittäjyyden raja on hämärtynyt ja sosiaaliturvan joustavuudelle nousee yhä enemmän vaatimuksia.

Aktiivinen, mutta resursseiltaan aika vaatimaton työvoimapolitiikka ja julkiset työvoimapalvelut täydennettynä ostopalveluilla ovat luoneet työvoimapalvelujen ekosysteemin.

Välillä panoksia on laitettu kuntien ja välillä kolmannen sektorin roolin lisäämiseen. Viime aikoina taas on digitalisointia yritetty tuoda massapalvelujen tueksi. Kun myös työ- ja elinkeinotoimistojen henkilöstöä vähennettiin voimakkaasti, ajauduttiin tilanteeseen, jossa paikallinen ja henkilökohtainen palvelu väheni.

Sipilän hallituksen voimakkaat tavoitteet yksityissektorin osuuden lisäämiseksi työvoimapalvelujen tuotannossa olivat osana sote- ja maakuntauudistusta. Kuntien roolia työvoimapalvelujen tuottajina on kokeiltu muutamassa laajassa työllisyyskokeilussa.

Mitä laaja-alainen ja syvällinen kumppanuusmalli voisi tilanteeseen tarjota?

Osa työnhakijoiden palveluista toimii vallan hyvin kevyillä digitaalisilla palveluilla. Osa työtä etsivistä tai työpaikkaa vaihtavista hyötyy yksityisten henkilöpalveluyritysten rekrytointipalveluista. Mutta iso osa työttömistä ei näistä hyödy, vaan ajautuu välitilaan, josta pääsy takaisin työelämään käy vaikeaksi.

Nämä ihmiset hyötyisivät enemmän monialaisesti ohjatusta ja moniammatillisesta asiantuntijaverkostosta, joka antaisi henkilökohtaista ja kokonaisvaltaista palvelua ja ohjausta, jolla asiakas saisi elämäntilanteensa hallintaan.

Asiakkaan elämäntilannetta tulisi tarkastella kokonaisuutena ja polku työelämään rakentua yksilöllisesti olivatpa tarpeet sitten terveydentilaan, osaamiseen, sosiaaliseen tilanteeseen, toimeentuloon tai työnhakuun liittyviä.

Laajemmassa kumppanuusmallissa järkevät palvelut rakennetaan uudenlaiseen palvelupisteeseen, joissa organisaatioiden rajat haihtuvat taustalle. Tällainen palvelumalli ei synny itsestään, vaan vaatii toimijoiden yhteiset tavoitteet, suunnittelun ja riittävät resurssit.

Kun tähän vielä yhdistetään yksityisen ja julkisen työnvälityksen saumaton yhteistyö, niin uusi työvoimapolitiikan alueellinen ekosysteemi voisi olla valmis. Seinäjoella tätä toimintatapaa testataan työllistymisen palveluallianssi AIMOn palveluissa seuraavan kahden vuoden aikana.

Olemme siis tilanteessa, jossa nykymalli ei tuota riittävän tehokkaasti siirtymiä takaisin työmarkkinoille. Työllisyysasteen kasvutavoitteisiin ei päästä ellei jotain tehdä toisella tavalla tai ainakin kokeilla. Ja jottei haaste olisi liian helppo, niin samalla sosiaaliturvan ja mm. tietosuojalainsäädännön tulisi uudistua kannustamaan tämän kaltaisiin kokeiluihin.

Jari Aaltonen

vastuuvalmistelija

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kommentoi