Lukijoilta: Miten ehkäistään veden (mielen) jäätyminen?

Ilkka Vilkama kuvasi vertauksen avulla mielen toimintaa (Ilkka 21.8.2019): alle nollassa asteessa vesi jäätyy ja yli sadassa se kiehuu ja vähän vastaavasti käy mielellekin. Hänestä tämä on ongelma, koska jäätyminen estää mielen toiminnan ja kiehuminen saa kaiken karkaamaan käsistä.

Jospa vielä pohditaan tuota vertausta. Mitä se haittaa, jos vesi joskus jäätyy? Ja toisaalta, tietenkin vesi jäätyy silloin kun on pakkasta. Jos sen ei haluta jäätyvän, olosuhteita pitää muuttaa. Vaikka jäätynyt vesi sulatettaisiin ja yhä on pakkasta, se jäätyy uudelleen. Samoin on kiehumisen laita. Tai veden kiehuminen on itse asiassa monesti hyvinkin hyödyllistä. Jos sen ei haluta kiehuvan, pitää liekkiä pienentää, eikä kohdistaa toimenpiteitä veteen. Kiehuminen kyllä loppuu, jos sekaan kaadetaan riittävästi kylmää vettä. Tai jotain, joka nostaa kiehumispistettä. Mutta itsestään selvää on se, että kiehuminen taas alkaa aikanaan, jos liekkiä ei pienennetä.

Tällä hetkellä mielenterveyden hoito on hyvin suurelta osin sitä, että koetetaan sulattaa pakkasessa olevaa vettä, uudestaan ja uudestaan, olosuhteita muuttamatta. Tai vaikka olosuhteitakin muutettaisiin, vesi on jo kyllästetty jäänestoaineella siten, ettei ole enää väliä, onko pakkasta vai ei. Jostain syystä kiehumisenkin hillintä näyttää minusta usein siltä, että vesi yritetään jäädyttää samaan aikaan kun liekkiä kasvatetaan.

Meidän mielemme toimii hyvin tehokkaasti myös siten, että kun olemme oppineet tiettyjen merkkien viittaavan siihen, että mania ja kaikki sen tuoma elämän hallinnan menettäminen alkaa, se myös alkaa. Kaikissa mielenterveydenongelmissa taas toivottomuutta, vaikeutta löytää elämään toivoa ja päästä ylös sängystä lisää yleinen toivottomuus.

Vaikka kuinka yritämme vähentää stigmaa, ja kuuluttaa, että on ok olla mielenterveysongelmainen, kuka nyt haluaisi olla mielenterveysongelmainen? Minusta pitäisi olla täysin ok, että joskus jäädytään ja joskus kiehutaan, niiden ei pitäisi olla sairauksia, vaan merkkejä siitä, että jotain elämässä ja elinympäristössä on vialla.

Mitään pitäviä näyttöjä bipolaarihäiriön tai skitsofrenian (saati masennuksen) perinnöllisistä syistä ei ole. Eikä varsinaisesti ole perusteita sanoa niinkään, etteikö niihin olisi parantavaa hoitoa. Parantuneita ihmisiä on, eikö senkin pitäisi riittää näytöksi? Ja vähintään kannattaa uskoa tieteemme kehittymiseen ja siihen, että parantava hoito vielä löytyy.

Minä ajattelin tietäväni lääketiedettä paremmin sen, että tästä voi parantua, eikä perinnöllisyyteenkään kannata uskoa. Ja olin oikeassa. Tässäkin voi kysyä, mikä vaikutus on mielen toiminnalla? Sillä uskolla, jonka itseeni läheisteni avulla loin?

Vilkaman mainitsemien antibioottien käyttö heikentää ihmisten ja vahvistaa bakteerien vastustuskykyä, joten niitä tarvitaan sitä vähemmän mitä harkitummin niitä käyttää. Samankaltainen vaikutus saattaa olla myös mainituilla kipulääkkeillä, ja elämä ilman niitäkin on oikein hyvää.

On tietysti erittäin hyvä asia, että antibiootit aikanaan keksittiin, ja muitakin lääkkeitä on tarvittu. Nyt meillä alkaa kuitenkin olla muita keinoja käytettävissä, ja niiden tutkiminen ja käyttö on todella tarpeen, ympäristömmekin vuoksi.

Heidi Tommila

diplomi-insinööri

entinen mt-potilas www.madinfinland.org-bloggaaja

Espoo

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset