Lukijoilta: Missä ovat vallan vahtikoirat?

Kevään eduskuntavaalit lähestyvät ja kansalaisten tiedontarve lisääntyy. Halutaan tietää, ovatko Arkadianmäelle lähetetyt edustajat saaneet jotakin aikaan vai onko siellä oltu lainkaan äänestäjien asialla? Muistutetaan, että äänestäjällä on oikeus odottaa selkeää ja kaunistelematonta tietoa edustajansa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Ihmetellään poliitikkojen haastatteluja, jotka näyttävät olevan pikkusievää hymistelyä puolin ja toisin. Lukija ei tule niistä hullua hurskaammaksi.

Lukijoiden tiedonsaannin kannalta tilanne on perin kummallinen. Toimittajat eivät vaadi poliitikoilta selkeitä ja ymmärrettäviä vastauksia ja tavallisen rahvaan kysymyksiin poliitikot eivät suostu vastaamaan. Kysytty on monet monituiset kerrat. Aivan turhaan.

Jos joku rohkenee mielipidesivulla tai poliitikon puhetilaisuudessa kysellä, miksi Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa on yhä leipäjonoja tai miksi miljoona suomalaista on pantu kituuttelemaan toimeentulon äärirajoilla, kyselijän otsaan lyödään oitis populistin tai toisinajattelijan leima.

Kysymys kun ei kuulemma osoita ”riittävää kunnioitusta” poliitikon arvovaltaa kohtaan, joten vastausta ei tule – vaikka polvillaan pyytäisi.

Vaikka suomalaisten tiedonsaantioikeutta ei olekaan virallisesti kielletty, kyselijöiden tiedonhalu on yritetty vuosikausia tukahduttaa vaikenemalla, enemmän tai vähemmän julkisella paheksunnalla ja leimaamalla kyselijät valehtelijoiksi ja pahantahtoisiksi kerettiläisiksi.

Näin sitä eletään yhteiskunnassa, johon kaikkien poliitikkojen omaksuma vaikenemisen ja vaimentamisen kulttuuri on niin täydellisen läpitunkeutunut, ettei siitä mihinkään pääse.

Esimerkiksi Saksassa tämäntyyppinen kansalaisten kohtelu ei kävisi päinsä lainkaan. Jos omat kansalaiset ovat äänestämällä valinneet edustajat edustamaan heitä parlamentissa ja sen jälkeen äänestäjien tiedontarpeeseen suhtauduttaisiin näin tökerösti, se loukkaisi demokratiaa.

Käsitykseni mukaan avoimessa yhteiskunnassa lukijoilla täytyy olla oikeus tietää heidän jokapäiväiseen elämäänsä vaikuttavien päätösten perusteet ja miksi ne eivät vastaa poliitikon vaalipuheita? Kansalaisten tiedontarpeeseen vastaaminen on yksi tärkeimmistä demokraattisen järjestelmämme perusperiaatteista. Sitä varten tämäkin lehti aikoinaan perustettiin.

Paavo Lassila

Kokkola

Kommentoi