Lukijoilta: Miksi Seinäjoen Mimmiliigan ja SJK:n fuusio kariutui!

Neuvotteluiden kuluessa SeMi:n jäsenistöstä tuli johtokunnalle useita pyyntöjä siitä, että SeMi:n ja SJK:n välisen sopimuksen sopimusluonnos saataisiin nähtäville ennen päätöksen tekemistä. Viimeiset kaksi pyyntöä esitettiin siinä kokouksessa 29.4.2019, jossa yhdistyminen lopulta äänestettiin nurin.

Yhdistymiseen valmistautuessa olisi ollut erittäin tärkeää, että tietyistä yksityiskohdista olisi kuultu jäsenistöä ja joukkueita, neuvoteltu, saatu neuvottelutulos ja vielä kuultu jäsenistöä. Vasta tämän jälkeen asia olisi ollut valmis äänestettäväksi ja päätettäväksi.

Nyt suoritettu äänestys tehtiin sillä perusteella, että ”on neuvoteltu” ja että ”mitään lupauksia ja takeita sopimuksen sisällöistä ei voida antaa”. Tältä pohjalta äänestettäessä ei lopputulos ole yllätys.

Olisi ollut vastuutonta päättää näin löyhillä perusteilla 250–300 harrastajan harrastusmahdollisuuden jatkumisen ehdoista ja edellytyksistä. Käytännön lopputuloksen vaikutukset harrastajille ja heidän vanhemmilleen olisivat olleet ennalta arvaamattomia ja sattumanvaraisia.

Vaikka kyse ei olekaan yrityskaupasta, jollaiseen Saarijärvi viittaa Ilkan 7.5. ilmestyneessä jutussa, ei sopimuksen sisältö ole yhdentekevä. Yhdistyminen koskettaa suurta joukkoa ihan oikeita ihmisiä, joten neuvottelut tulee käydä vastuullisesti ajatellen ja kuullen myös niitä henkilöitä, joita neuvotteluiden lopputulos välittömästi koskee.

Mikäli prosessi on avoin ja neuvottelu on tosiasiallista vaihtoehtojen punnintaa, ei pitäisi olla ongelmaa kirjoittaa sopimuksen sisältöä yksityiskohtineen auki ennen lopullista päätöksentekoa.

Ainakin seuraavia asioita on esitetty jonkinlaisina vähimmäisvaatimuksina päätöksen teon pohjaksi.

Neuvottelutuloksen tulisi olla sellainen, että

1. siitä ilmenee sopimuksen tuottama etu tyttöjalkapallon kehittymiseksi alueella,

2. sillä varmistetaan, että sopimus ei johda siihen, että liian kallis harrastus karsii harrastajamääriä (Huom! Seinäjoella ei ole vaihtoehtoista seuraa tai mahdollisuutta tyttöjalkapalloon),

3. tyttöjalkapallon päätöksenteko ei siirry sen parissa työtä tekevien ulottumattomiin (tyttöjalkapalloa tuntevat aktiivit näkevät ison eron suhteessa poikien harrastamiseen),

4. sopimuksen koko sisältö on tiedossa ennen päätöksen tekoa,

5. sopimus sisältää normaalin sopimusoikeudellisen tavan mukaisesti purkuehdon, mikäli sopimuksen sisältö muodostuu joksikin muuksi kuin mitä on sovittu.

Neuvotteluita varmasti SeMi:ssä halutaan jossain vaiheessa jatkaa. Lopputulos ei nimittäin välttämättä ollut mieluinen myöskään heille, jotka kokouksessa tai kentän laidalla päätöstä epäröivät.

Kyse asiassa on kuitenkin vähintään yhtä paljon menettelyllinen kuin sisällöllinen, joten olisi toivottavaa, että keskustelun jatkuessa osapuolet olisivat tasaveroisia neuvottelukumppaneita.

Neuvottelun prosessin ja sen lopputuloksen tulisi olla sellainen, että se kestää kriittisen tarkastelun ja että siihen halutaan jäsenistössä tyytyväisinä sitoutua – vielä vuosienkin jälkeen.

Se on kaikkien osapuolten etu.

Tuija Jaakonaho

SeMi -04 joukkueenjohtaja

Olisi ollut vastuutonta päättää näin löyhillä perusteilla 250–300 harrastajan harrastus- mahdollisuuden jatkumisen ehdoista.

Lisää aiheesta

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset