Lukijoilta: Miksi poliisi suojelee rikollisia?

Kun vanhoja sanomalehtiä selailee, niin niissä mainitaan reilusti raittijuoppojen nimet. Samoin pahoinpitelijöiden ja muiden pikkurikkistenkin tekijät. Sekin maakuntalehdistä selvisi nimen kanssa, kuka isäntä löi puntarilla toista töysäläistä.

Kun näin menneinä aikoina toimittiin, vähensi se rikollisuutta roimasti.

Nykyään julkaistaan kyllä, herkästi epäilyksen alkuvaiheessa, niin sanottujen julkisten henkilöiden nimet. Kun itsekin olin vuosina 2016-2017 epäiltynä ja tutkittavana lehtijutuistani ”kiihottamisesta kansaryhmää vastaa”, niin kyllä se oli heti julkinen.

Onnekseni nykyinen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja valtionsyyttäjä Jorma Äijälä antoivat lopulta minulle vapauttavan päätöksen.

Toisaalta en pidä pahana, vaikka asiasta tehtiinkin heti julkinen. Jos minä kärähdän esimerkiksi rattijuopumuksesta, kyllä hyväksyn senkin julkisuuteen saattamisen.

Tavalliset tallaajat tekevät pahojakin rikoksia, mutta poliisi vaikenee niistä ”tutkinnallisista syistä”. Monta kertaa saattaisi kuitenkin olla apua rikoksen tutkinnalle, jos niitä avattaisiin poliisin taholta vähän enemmän.

Erityissuojelussa ovat turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tekemät törkeätkin rikokset.

Hyvä esimerkki rikollisten suojelusta on Seinäjoella 20.-21.7. tapahtuneet joukkoraiskaukset. Rikoskomisarion mukaan tekijöitä on useampi kuin yksi, ja tapaukseen liittyy useita raiskauksia. Poliisin mukaan ”Vangittujen kotipaikkakunnalla ei ole tässä tapauksessa merkitystä, ja siksi emme kommentoi asiaa.”

Nyt on jo menty niin pitkälle suojelussa, että kotipaikkakuntaakaan ei haluta mainita. Ehkä se kannattaisi mainita. Saman joukkion teoiksi voisi tulla sen kautta tietoon muitakin vastaavia tekoja.

Kun taannoin ulkomaalaiset huippupelaajat raiskasivat Tampereella naisen, niin siitä kerrottiin heti nimien kanssa.

Pentti Hautala

Töysä

Kommentoi