Lukijoilta: Miksi liputtaa yhä Suomen kunniaksi?

Elämme toukokuussa suomalaisen liputusperinteen juhlaa monesta eri syystä. Jos huomioidaan vain kansalliset, viralliset liputuspäivät, tulee siniristimme kohottaa salkoon peräti 4–6 kertaa!

Siis vaihtelevasti liputetaan riippuen sitä, onko niin sanottuja päällekkäisliputuspäiviä kuten mm. tänä vuonna. Nythän 12.5. nimittäin äitienpäivä oli ”kaksoisliputus”, kun J. V. Snellmanin eli suomalaisuuden päivä ja samalla Suomen äitien arvoa kunnioittava liputus. Kun nyt 2019 on eurovaalivuosi, on 26.5. liputus määrätty pidettäväksi ihan virallisesti.

Viidesti on siis tässä toukokuussa kansallisesti keskeisin symbolimme nostettava salkoihin. Jos 12.5. ja äitienpäivä olisivat osuneet eri päiväksi, olisi tänä vuonna liputettu kuutena eri päivänä. Neljästi liputus on, kun äitienpäivä ja Eurooppa-päivä ovat samana päivänä 9.5.

Lipun käyttö on vanha tapa osoittaa ”värinsä” – oman kansallisuutensa, valtiollisen tunnusluonteisuutensa tai aatteellisen ja/tai poliittisen pohjansa. Värinkäyttö ei ole yksioikoisen selkeä vaikka esimerkiksi voimakkaan punaiset liput ovat kuuluneet aatteellisesti kommunistis-vasemmistohenkisten valtiomuodon maille. Sellaisia valtioita ovat olleet vuonna 1991 hajonnut Neuvostoliitto ja idän jättiläinen Kiina. Venäjä uusi lippunsa NL:n ”mentyä historiaan” mutta Kiinalla on yhä täyspunapohjalippu, ja onhan sillä entisenlainen hallintokin markkinataloussuuntaisten uudistusten jälkeenkin.

Kansallisuushenki on säilynyt parhaiten urheilutapahtumissa kuten olympiakisoissa, maaotteluissa ja tietysti kansallisen itsenäisyyden juhlapäivinä. Suomen lipun oma nimikkopäivä on annettu vuoden pisimmälle päivälle eli juhannuspäivälle, jonka aatosta läpi yön iltaan asti saa lippua pitää salossa.

Ihmisyksilölle on muodostunut kunnia-asiaksi kantaa maansa tunnuslippua ylväästi. Lipunkäyttö sotatantereilla on luonnollista. Euroopan unionikaan ei ole poistanut eri maiden tunnuksia eikä toivottavasti niin käy koskaan!

Jouko Pesonen

Alajärvi

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset