Lukijoilta: Metsiemme hiilinielu ja aukkohakkuut

Aukkohakkuiden järkevyydestä on peistä taitettu pitkään niiden ja metsän jatkuvan kasvatuksen kannattajien kesken. Jälkimmäinen metsien käsittely on vähitellen saanut metsänomistajien, metsäasiantuntijoiden sekä lainsäätäjien kannatusta. Se näkyy tuoreessa metsälainsäädännössä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on tältäkin osin tullut kuvioon mukaan.

Muistettaneen 1990-luvulta jatkuvan kasvatuksen eräs merkittävä esitaistelija, metsäntutkimuslaitoksen tohtori, professori Erkki Lähde. Hän aukoi umpihankeen latua muutokseen.

Nyt 2010-luvulla on metsiemme käsittelyssä tultu uuden pulman eteen. Mikä vaikutus on metsiemme käsittelyssä globaaliin ilmastomuutokseen ja ennen kaikkea osaltamme sen torjuntaan?

Olemme tässäkin suhteessa vain pieni osa maapallon metsien käsittelystä ja sen merkityksestä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ei se vähennä vastuutamme, sillä Suomi on tunnetusti metsien käsittelyssä asiantuntija ja mallimaakin. Vai miten on?

Kysymys perustuu puunjalostusteollisuutemme aikaansaannoksiin esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Kaukoidässä.

Huolta metsiemme käsittelystä ovat myös lisänneet metsäteollisuutemme suuret investointisuunnitelmat. Tulevatko ne heikentämään metsiemme hiilinielua? Entä monimuotoisuus?

Mikäli olisin metsänomistaja, käsittelisin omaisuuttani kuin pääsky: ”Syö poikani säästäen savea.” Aukosta pääsee nauttimaan vasta kolmas sukupolvi ja aukko ei pitkään aikaan täytä täysin hiilinielunkaan vaatimuksia.

Maanmittauslaitoksen toimesta on metsiämme ja maastoamme laserkeilattu. Pinta-alastamme keilaamatta on enää kolmasosa.

Laserkeilaus ilmaisee muun muassa metsiemme hiilinielun vaikutuksen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Valmistuttuaan keilauksen merkitys tuleviin metsiemme käytön ratkaisuihin tulee olemaan merkittävä. Edellyttäen, että keilauksen tuloksia voidaan käyttää avoimesti ja asiantuntevasti. Kysymys on aiheellinen.

Saadaanko keilaustulokset yhteiskunnalliseen tarkasteluun? Maanmittauslaitos, maa- ja metsätalousministeriön alaisena virastona on siitä vastuussa.

Kuten tiedämme, niin Suomi kuin koko maapallo on ilmaston lämpenemisen edessä. Sen hillitsemiseen etsitään ratkaisuja myös osaltamme.

Olemme siis niin suurten muutosten edessä, että on kysyttävä, riittääkö luonnonvaroihimme kohdistuvien ratkaisujen tekemiseen vain yhden ministeriön asiantuntemus ja poliittinen tahto?

Tunnettuahan on, että keskustapuolue on vuosikymmeniä suvereenisesti hoitanut ministeriön asioita. Mutta eivätkö nyt muuttuneessa tilanteessa tulevat ratkaisut vaatisi laajempaa yhteiskunnallistakin näkemystä. Toki keskustapuolue on hoitanut edunvalvontansa kannattajiensa kannalta kiitettävästi, kuten tuoreesta hallitusohjelmastakin voi päätellä.

Palatakseni metsiin ja niiden hiilinielujen merkitykseen, kysymys on globaalinen. Mutta ehkä pieni Suomi voisi olla tässäkin asiassa esimerkkinä. Silloin voimme vaatia vastaavia toimenpiteitä muiltakin, laserkeilauksen asiantuntemuksella on kysyntää.

Pentti Kallio

Seinäjoki

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset