Lukijoilta: Masennuslääkkeiden vieroitusoireet luultua vakavampia

Viittaan tällä kirjoituksellani THL:n ylilääkäri Jukka Kärkkäisen vastineeseen (Ilkka 5.7.) nimimerkkien Muutoshakuinen- ja Vastarannan Kiiski -yleisönosastokirjoituksiin, joissa kritisoitiin masennuksen hoitoa Suomessa ja viitattiin Kärkkäisen ja Liisa Hyssälän kirjoitukseen masennuseläkkeiden kasvusta.

Koska ylilääkäri Kärkkäinen toivoi masennuksen hoidossa Suomessa otettavan mallia Britanniasta, ajattelin muistuttaa häntä eräästä toisesta asiasta, joka Britanniassa on hoidettu aivan eri tavalla.

Britanniassa psykiatrian alan ammattilaiset ovat nimittäin alkaneet ottaa vakavasti masennuslääkkeiden vieroitusoireet.

Siellä psykiatreja kouluttava alan johtava järjestö The Royal College of Psychiatrists on nyt ensimmäistä kertaa tunnustanut, että masennuslääkityksen lopetuksen aiheuttamat vieroitusoireet ovat vakavampia ja pitkäkestoisempia kuin aiemmin on uskottu. Järjestö nojaa laajasti uutisoidussa julkilausumassaan alan uusimpiin tutkimuksiin, joista kenties maineikkain ja ansioitunein on The Lancetissa julkaistu M. A. Horowitzin ja D. Taylorin ”Tapering of SSRI treatment to mitigate withdrawal symptoms”.

Horowitz ja Taylor viittaavat raportteihin ja tutkimuksiin, joissa vieroitusoireista on havaittu kärsivän keskimäärin 56 prosenttia SSRI-lääkityksen lopettavista.

Heistä 86,7 prosentilla oireet kestävät pidempään kuin kaksi kuukautta ja 16,2 prosentilla jopa kolme vuotta.

Horowitz ja Taylor suosittelevat kuukausia, jopa vuodenkin kestävää lääkkeen asteittaista vähennystä. He perustavat suosituksensa tutkimustuloksiin lääkeaineen vaikutuksista verrattuna lääkeaineen määrään sekä tietoon lääkeaineen poistumisesta elimistöstä.

Nämä suositukset ja tutkimukset, joihin The Royal College of Psychiatrists nojaa, ovat suorastaan räikeässä ristiriidassa Suomen Käypä hoito -suositusten kanssa.

Käypä hoito väittää, että vieroitusoireet kestävät 1–2 viikkoa, ne esiintyvät ”osalla” potilaista ja ovat lähes vältettävissä lopettamalla lääkehoito ”asteittain” muutaman viikon aikana.

Käypä hoito -suositusten noudattaminen lopettaessa lääkettä niittääkin kaameaa satoa masennuspotilaiden keskuudessa.

Lista mahdollisista vieroitusoireista on kylmäävää luettavaa. Potilas voi kärsiä mm. aistihäiriöistä, päänsärystä, ihottumasta, uupumuksesta, tärinästä, sydämentykytyksestä, ahdistuneisuudesta, huimauksesta, liikehäiriöistä, unettomuudesta, pahoinvoinnista oksenteluineen ja suolisto-oireineen, seksuaalitoimintojen häiriöistä ja keskittymisvaikeuksista.

Käypä hoito -suositukset takaavat nykyisellään vain sen, että masennuslääkettä lopettava potilas heitetään suoraan kylmiltään moiseen helvettiin, jossa hän saa tuta äkillisen vieroituksen rajuimmillaan.

Tämän lisäksi potilaan kärsimystä ei helpota hoitohenkilökunnan vähättelevä ja epäuskoinen suhtautuminen oireisiin. Useasti vieroitusoireita tunnistamaton lääkäri päätyy määräämään potilaalle useita muita psyykenlääkkeitä korjatakseen potilaan vointia, jolloin ylilääkityksen noidankehä on valmis.

Tuodessaan julki huoltaan masennuseläkkeiden kasvusta Kärkkäinen ja Hyssälä eivät uhranneet ajatustakaan sille, kuinka suuri osa näistä eläkkeelle päätymisistä on itse asiassa aiheutunutkin masennuslääkkeiden sivuvaikutuksista ja leväperäisesti ohjatusta lääkityksen purkamisesta.

Todellakin: olen samaa mieltä Kärkkäisen kanssa. Suomessa on syytä ottaa mallia Britanniasta. Muutoin maksettavana on valtava lasku.

Kun näitä lääkkeitä käyttää 470 000 suomalaista, voi jokainen mielessään laskeskella, kuinka valtava lasku se onkaan, ja mitkä ovat tilanteen seuraukset valtiolle ja kansanterveydelle puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen määrästä.

Yksi Monista

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kommentoi