Lukijoilta: Masennuslääkkeiden näyttöön perustuvuudesta

Psykiatrian erikoislääkärit Kaisa Luoto, Anssi Solismaa, Lars Lindholm, Monika Reesev, Juhani Leijala sekä psykiatriaan erikoistuva lääkäri Antti Mustonen ja psykiatrian professori Olli Kampman ottavat Ilkassa 7.9.2019 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan kantaa sen puolesta, että masennuksen lääkehoito olisi tutkimusnäyttöön perustuvaa. Kirjoittajat käyvät läpi lääkkeiden hyväksymisprosessiin liittyviä vaiheita ja vetoavat siihen, että Käypä hoito -työryhmä on antanut ”parhaan A-luokituksen” lääkehoidolle masennuksen akuutti-, jatko- sekä ylläpitohoidossa.

Kirjoittajat aivan oikein mainitsevat, että ennen potilaskäyttöön tuloa lääkkeet käyvät läpi tiiviin tutkimusseulan, mutta tutkimusten taso on huomattavasti heikompi kuin kirjoittajat antavat ymmärtää.

Vuonna 2002 tutkijat ovat käyneet läpi datan, joka on johtanut kuuden suositun masennuslääkkeen hyväksymiseen Yhdysvalloissa vuosina 1987–1999. Mukaan mahtui Suomen tämän hetken seitsemästä suosituimmasta masennuslääkkeestä viisi.

Tutkimusten kesto oli tyypillisesti vain kuusi viikkoa. Jopa tällä lyhyellä aikavälillä masennuslääkkeiden tehosta yli 80% saavutettiin myös lumelääkityksellä. Lisäksi lumelääkkeistä merkittävästi hyötyneet potilaat oli poistettu tutkimuksista, ja dataa oli myös jätetty raportoimatta. Toisin sanoen, myyntiin hyväksyttiin kallista lumelääkettä. Tutkimusnäyttö käytiin läpi, joten ainoastaan tässä merkityksessä lääkkeet saivat myyntiluvan ”näyttöön perustuen”.

Kauppanimillä Seronil, Seromex ja Fluoxone Suomessa myytävä lääke puolestaan sai Ruotsissa myyntiluvan siitä syystä, että lääkevalmistaja Eli Lillyn silloinen maajohtaja lahjoi ruotsalaisprofessorin 20 000 dollarilla tehostamaan myyntiluvan saantia edistävää tutkimustyötä. Tutkimuksen edetessä muun muassa lääkkeistä aiheutuneet kuolemat muuttuivat ”haittavaikutuksiksi”.

Yleensä lääkkeiden hyväksymiseen riittää eettisesti kyseenalainen tulkinta lääkkeiden tehokkuudesta. Tutkimusten mukaan lääketeollisuudelta saatavat asiantuntijapalkkiot, konferenssimatkat, ynnä muu hyvän miehen lisä vaikuttaa merkittävästi julkisella sektorilla työskentelevän tutkijan tulkintaan lääkkeiden tehokkuudesta. Näyttöön perustuvuus on siis tyhjää kumiseva käsite, koska mistään kerätystä datasta ei seuraa näyttöä kirjoittajien tarkoittamassa merkityksessä ilman tutkijan henkilökohtaisiin arvoihin perustuvaa tulkintaa.

Masennuksen Käypä hoito -työryhmä tulkitsee tutkimusnäyttöä kansainvälisesti katsottuna hyvin lääkemyönteiseen tapaan, ja siksi lääkehoito saa Suomessa ”parhaan A-luokituksen” kaikentyyppiseen depressioon.

Se mikä kirjoittajilta kuten psykiatrian kliinikoilta ja varsinkin tutkijoilta yleensä näyttää puuttuvan, on kokemus potilaiden aidosta kuuntelemisesta. Itse pidän Tampereella psyykenlääkevieroitusryhmää, jossa lääketeollisuuden sponsoroiman tutkimuksen vaikutus potilaiden arkeen näyttäytyy hyvin lohduttomana.

Tapio Gauffin

sosiaalipolitiikan opiskelija

Tampere

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset