Lukijoilta: Masennuslääkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Jukka Kärkkäinen ja Liisa Hyssälä kirjoittivat Ilkassa (20.6.2019) masennuksesta ja muista mielenterveyden häiriöistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden kasvusta (Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla).

He mainitsivat, että masennukseen on olemassa tehokkaita hoitokeinoja, jotka on esitelty masennuksen käypä hoitosuosituksessa. Suosituksen mukaan masennustilojen hoidossa keskeisimpiä hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja psykoterapiat. Masennuslääkkeitä Suomessa käyttää Kelan mukaan yli 460 000 suomalaista. Esimerkiksi vuosina 1990–2013 masennuslääkkeiden myynti kasvoi kymmenkertaiseksi. Masennuslääkkeitä käytetään yhä enemmän ja masennuksesta johtuva työkyvyttömyys lisääntyy. Onko tässä syy-/seuraussuhde?

Keskushermostoon vaikuttaviin lääkehoitoihin tulisi suhtautua varauksella. Lääkkeen pakkausselosteessa haittavaikutuksien lista on pitkä. Hyvin tavallisia haittoja ovat tunteiden latistuminen ja seksuaalisuuden katoaminen. Jos lääkehoitoon päädytään, tulee olla suunnitelma myös purkamisesta. Tutkimusten mukaan yli 50 %:lla on vaikeiden vieroitusoireiden vuoksi suuria ongelmia päästä lääkkeestä eroon.

Psyykenlääkkeiden tutkimustuloksien kaupallisuuteen pitää suhtautua terveen epäilevästi. Valmistajien mukaan mm. SSRI-lääkkeet ovat turvallisia käyttää, ne eivät aiheuta riippuvuutta ja lopetusoireet ovat merkityksettömiä ja kestävät enintään pari viikkoa. Lisäksi lääketeollisuuden mukaan oireita saa hyvin pieni osa käyttäjistä.

Kun lääkkeen lopettaja sitten saa monenlaisia ja vaikeita oireita lopettaessaan lääkettään, ne tulkitaan liian usein sairauden uusiutumiseksi, ja lääke otetaan uudestaan käyttöön. Usein lopetusoireet ovat huomattavasti vaikeampia kuin alkuperäinen oireilu, jolloin oireet tulkitaan vakavammaksi mielenterveydenhäiriöksi. Sen seurauksena lääkitystä lisätään ja käyttöön otetaan yhä haitallisempia lääkkeitä kuten neuroleptejä. Matka kroonikoksi on alkanut.

Onneksi lääkkeiden käytöstä ja lopetuksesta on yhä enemmän muidenkin kuin lääkeyritysten tutkimustuloksia.

Viime vuoden maaliskuussa arvostetussa lääketieteen aikakauslehdessä Lancetissa psykiatrit Mark Horowitz ja David Taylor julkaisivat laajan tutkimuksen, jonka mukaan masennuslääkkeet tulisi lopettaa kuukausien tai jopa vuosien kuluessa, ja hyvin pienillä lääkevähennyksillä (micro-dosing). Horowizin ja Taylorin tutkimus onkin otettu Isossa-Britanniassa hyvin vakavasti.

Toukokuussa 2019 lehdet otsikoivat psykiatrien u-käännöksestä masennuslääkkeiden suhteen. Lääkäreitä on kehotettu varoittamaan potilaita lukuisista lääkkeiden lopetuksen haittavaikutuksista, jotka voivat kestää kuukausia. Myöhemmin tänä vuonna brittien omat käypä hoito-suositukset (NICE) aiotaan muuttaa. Uusien suositusten mukaan masennuslääkkeiden määräämistä tulisi vähentää huomattavasti.

Olisiko myös Suomessa aika puuttua hoitosuosituksiin? Nyt on aika lopettaa ihmisten lääkitseminen eläkkeelle. On vihdoin aika hylätä serotoniiniteoria, joka on vailla näyttöä.

On lopetettava elinikäiset lääkitykset, joiden vaikutustapaa ei tunneta. Pitkäaikainen psyykenlääkitys sinällään tekee ihmisestä kroonikon! Liian nopea (ohjattu) lopetusyritys viimeistään saa potilaan uskomaan ”viallisuutensa”.

On viimein aika lopettaa ohjaaminen 1–3 viikossa tapahtuviin lääkepurkuihin. Siirretään resursseja monivuotisista yksilöterapioista varhaiseen apuun. Lääkehoitoa ei tule aloittaa ensi näkemältä, eikä kevein perustein.

Tämä ala vaatii perusteellista tuuletusta toimintatapoihin. Salailu on lopetettava. Lääkehaitat on aika myöntää avoimesti. Vieroitusoireet on tunnistettava ja tunnustettava. Lopetusoireet ja sairauden uusiutuminen ovat eri asioita. Vieroitusoireisten monilääkitseminen on lopetettava.

Vastarannan kiiski

Seinäjoki

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset