Lukijoilta: Masennuksen lääkehoito on tutkimusnäyttöön perustuvaa

Ilkan mielipidesivulla julkaistiin 29.8.2019 kirjoitus nimimerkillä ”anonyymi lääketieteen kandidaatti”. Siinä kyseenalaistetaan masennuslääkkeiden hyöty ja tutkimusnäytön riittävyys liittyen sekä lääkkeiden tehoon että haittavaikutuksiin, ja lisäksi esitetään epäilyjä, että lääketehtaat ovat vääristelleet tutkimustuloksia ja että psykiatrikunta on kieltänyt ja vähätellyt lääkkeiden käyttöön liittyviä ongelmia.

Samoihin teemoihin liittyviä kirjoituksia on julkaistu viime aikoina muitakin. Haluamme sen vuoksi oikaista joitakin virheellisiä tietoja ja tuoda esille laajemman kuvan masennuksen hoidosta.

Kaikki lääkkeet käyvät ennen potilaskäyttöön tuloaan läpi tiiviin tutkimusseulan, jolla arvioidaan lääkkeen hyödyt ja haitat. Valtaosa tutkimuksista on laadullisesti tasokkaita ja siten niiden tulokset luotettavia. Tutkimustieto on vertaisarvioitua ja tutkimusyhteisön tehtävä on arvioida kriittisesti tutkimusten tuloksia ja päätelmiä.

Hoitosuosituksia annettaessa pyritään tukeutumaan aina mahdollisimman korkealaatuiseen tutkimukseen. Suomalaisissa Käypä hoito -suosituksissa referoidaan tutkimukset, joihin ne perustuvat, ja otetaan kantaa tutkimusnäytön laatuun ja näytön asteeseen (A, B, C ja D näistä A:n ollessa paras). Suositukset ovat avoimesti verkossa kaikkien luettavissa.

Masennuksen lääkehoito sisältää akuutti-, jatko- ja ylläpitohoidon. Akuuttivaiheen hoito jatkuu oireettomuuteen saakka. Jatkohoidon tavoitteena on estää oireiden palaaminen, ja tämän kestoksi suositellaan puolta vuotta.

Mikäli potilaalla on aiemmin ollut useita, vähintään keskivaikeita masennusjaksoja, suositellaan pitempikestoista ylläpitohoitoa.

Kaikkien edellä mainittujen vaiheiden lääkehoidosta on laadukas A-luokan näyttö Käypä hoito -suosituksessa. Näyttö perustuu useisiin lumekontrolloituihin tutkimuksiin, joista pisimmät ovat kestäneet noin kolme vuotta. Lääkkeiden vaikuttavuus on osoittautunut saman tasoiseksi sekä lääketehtaiden että niistä riippumattomien tahojen tutkimuksissa.

Lääkehoidosta saatava hyöty tulee aina olla suurempaa kuin siitä koituva haitta. Hyvään potilasohjaukseen kuuluu mahdollisista haitoista kertominen ennen lääkehoidon aloittamista. Osa potilaista saa haittaoireita mielialalääkkeiden käytön aikana, tyypillisimmin lääkkeen aloituksen ja lopetuksen yhteydessä. Lääkehaitat vaihtelevat lääkeaineryhmittäin.

Mikäli potilaalle ilmaantuu voimakkaita haittoja, voidaan lääke vaihtaa toiseen. Tällä hetkellä haittoja ei voida yksittäisen potilaan kohdalla ennustaa.

Lääkehoidon tehoa ja haittoja arvioidaan säännöllisesti. Osalla potilaista esiintyy lääkityksen lopetusoireita, jotka ovat tavallisimmin lieviä ja kestävät 1–3 viikkoa. Viime aikoina on raportoitu, että pienellä osalla potilaista lopetusoireet voivat kestää pidempään.

Varsinaista riippuvuutta, joka johtaisi masennuslääkkeiden pakonomaiseen käyttöön, ei kuitenkaan kehity, toisin kuin esimerkiksi vahvoja kipulääkkeitä tai alkoholia käytettäessä voi tapahtua.

Hoitomuotojen valinnasta on tärkeää keskustella potilaan kanssa yhdessä punniten eri vaihtoehtoja. Ei ole harvinaista, että potilaalla on vääriä tietoja lääkehoidosta, mikä estää häntä tarttumasta sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Virheellisiä tietoja pyritään oikaisemaan peittelemättä mahdollisia riskejä.

Masennuslääkityksen rooli on sitä tärkeämpi mitä vaikeammasta masennuksesta on kyse. Nykyisessä hoitojärjestelmässä lääkehoidon hyvä saatavuus on merkittävä etu suhteessa muihin masennuksen hoitomuotoihin kuten psykoterapiaan ja neuromodulaatiohoitoihin.

Psykososiaalisen tuen muodot ovat tärkeä osa hoitoa, ja riittävät osalle lievemmistä häiriöistä kärsivistä potilaista myös ilman rinnakkaista lääkehoitoa. Paras hyöty saadaan kuitenkin yhdistämällä lääkehoito ja psykoterapia.

Vaikeimmillaan mielenterveyden häiriöt ovat vakavia sairauksia, joiden aiheuttaman kärsimyksen lievittämiseksi on ponnisteltava kaikilla tarjolla olevilla asianmukaisilla keinoilla. Lääkehoito on yksi näistä tutkimusnäyttöön perustuvista keinoista.

Lääkitys voi parhaimmillaan olla hengen pelastava hoitomuoto. Itsemurhien lukumäärä Suomessa on puolittunut 1990-luvun alusta lähtien ja masennuslääkehoidon yleistymisellä katsotaan olevan tässä merkittävä osuus.

Kaisa Luoto

psykiatrian erikoislääkäri

Anssi Solismaa

psykiatrian erikoislääkäri

Lars Lindholm

yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri

Monika Reesev

psykiatrian erikoislääkäri

Juhani Leijala

psykiatrian erikoislääkäri

Antti Mustonen

psykiatriaan erikoistuva lääkäri

Olli Kampman

psykiatrian professori

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset