Lukijoilta: Maaseutu vastaan kaupunki

Näitä on pyritty sote-muutoksen yhteydessä asettamaan vastakkain, kilpailemaan olemassaolostaan toistensa kustannuksella. Se ei ole kummallekaan hedelmällistä.

Molemmilla on ollut ja tulee vastaisuudessakin olemaan yhteiskunnallisessa muutosprosessissa oma tehtävänsä sekä vuorovaikutussuhteensa ja historiallinen oikeutuksensa.

Kautta aikojen ihmiset ovat kerääntyneet kyliksi ja kaupungeiksi. Niistä on kehittynyt kauppa ja kulttuurikeskuksia. Kaupunkeihin on myös keskittynyt alueiden hallinto ja valta.

Ympäröivä maaseutu on tuottanut näiden tarvitseman ruuan ja energiaa. Muutos jatkuu edelleen luonnollista rataansa. Näin Suomessakin.

Saattaa osoittautua onnettomaksi ratkaisuksi, mikäli tätä muutosta lähdetään keinotekoisesti kääntämään kaupunkien kehityksen ja niiden vetovoiman heikentämiseksi. Siitä pitemmän päälle kärsisi myös maaseutu.

Kun mahdollisen sote-muutoksen myötä kaupungeilta siirretään maakuntiin jopa 60 prosenttia niiden budjettivaroista, on suuri vaara kaupunkien vähitellen tapahtuvaan kuihtumiseen, samalla myös ympäröivä maaseutu kuihtuisi.

Kaupunkien ympäristöönsä säteilemä elinvoima hiipuisi. Uhka kasvaisi, mikäli osa, etenkin heikoin osa maakunnista jäisi vain yhden puolueen hallintaan, niin demokratiasta kuin onkin kysymys. Vallalla kun on paha tapa turmella käyttäjänsä, kuten historia osoittaa.

Poikkeuksia tässä maakuntien elinvoiman vertailussa maassamme edustavat myös Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa. Maan suuret kaupungit ovat tästä uhasta varoittaneet. Sama koskee maakuntakeskuksia, kuten Seinäjokea.

Etelä-Pohjanmaa myös on yhden puolueen enemmistön hallinnassa. Mahdollisen sote-muutoksen myötä valittava maakuntavaltuusto olisi ennusteiden ja aiempien vaalien tuloksena yhden puolueen enemmistön hallinnassa.

Huolimatta siitä, että se olisi demokratian tulosta, muodostaisi se ylivallan, jonka toimesta Seinäjoeltakin siirrettäisiin sen kehitykselle elintärkeitä voimavaroja maakunnan tarpeisiin niin, että kaupungin kasvu ja samalla mahdollisuudet kaventuisivat ja jopa tyrehtyisivät kokonaan. Sellainen heikentäisi myös maakunnan kehitystä. Niiden kun tulisi elää luonnollisessa symbioosissa.

Kasvu ei saa olla itsetarkoitus, vaan se on taloudellisten muutoksen tulosta. Ihmiset maakunnastakin muuttavat kaupunkiin turvaan, palvelujen äärelle ja työhön, jota maaseutu ei kaikille kykene tarjoamaan.

Valitettavasti maaseutu ei siihen ole kyennyt eikä tule kykenemäänkään, paitsi etätyö ja laitosten pakkosiirrot sitä hieman voisivat maaseudulle antaa. Nekin ovat enemmän keinotekoisia, kuin veden kantaminen kuivaan kaivoon.

Valitettavasti siitä syystä, että maaseutu on tarjonnut asukkailleen luonnollisen ja terveellisen elinympäristön niin pitkään kuin siellä ihmiset tulevat toimeen ja se kykenee kaupunkien kanssa kilpailemaan olosuhteillaan.

Tästä on kysymys niin Seinäjoen kaupungin kuin sitä ympäröivän maaseudunkin ja maakunnan muutoksessa. Maakunnan suhtautuminen keskuskaupunkinsa kasvuun ja kehitykseen ei ole ollut kaupungin kannalta mitenkään myönteistä. Se ennustaa kaupungille jatkossa suuria vaikeuksia. Toivoa sopii, että valtapuolueessa tämä ymmärretään.

PENTTI KALLIO

Seinäjoki

Kommentoi