Lukijoilta: Maaseutu ja susipelko

Tässä taannoin tämän lehden mielipidepalstalla oli Markus E. Myllymäen myönteinen kannanotto maamme susien puolesta. Oletko Markus koskaan ajatellut, etteivät susi ja ihminen voi olla keskenään verrannollisia.

Vaikka susi rauhoitettaisiin tykkänään ja määrän annettaisiin kasvaa vaikkapa aina yli tuhanteen yksilöön, silloinkin tilastotiedoissa komeilisivat rattijuoppojen ja hirvien aiheuttamat liikennekuolemat, myös kaikkien muiden otusten tappamat ihmiset sekä ihmisten muille ihmiselle aiheuttamat tapot, mutta silloin jo voisi olla myös jonkinlainen luku susienkin tappamista ihmisistä.

Kyllä totuus on, että ihminen on luotu tämän luomakunnan kruunuksi ja että ihminen ensisijaisesti elää ihmiselle ja aina on ollut ja aina tulee olemaan, että ihminen elääkseen käyttää luonnon monimuotoisuutta hyväkseen kuten ravintoa, energiaa asumiseen ja vaikkapa liikkumiseen. Jos näiden suhteen tulee esteitä, on ihminen pyrkinyt ne poistamaan elämisen helpottamiseksi, joten se vanha sanonta edelleen pitää paikkansa, että luonto elää ihmisen mukana, eikä ihminen luonnon mukana.

Siksi susi on haitta tämän päivän maaseudulla asuvien ihmisten keskuudessa, eikä löydy yhtään sellaista susitutkijaa, joka voisi vannoa, etteikö susi ihmisen ja varsinkin pienen ihmisen kohdatessa kävisi kimppuun vakavin seurauksin, kun toteen voidaan kuitenkin näyttää , että tämä on mahdollista. Siitä on osoituksena taannoin Ähtärin eläinpuistossa pikkupojan ajautuminen jostakin syystä liian lähelle susiaitaa ja susi käytti heti tilaisuutta hyväkseen.

Ei ole oikein, että meidän täällä maaseudulla asuvien ihmisten pitää elää susipelon vallassa, vaikka toisaalta tiedämme, että on äärimmäisen mahdotonta kohdata susi tappamisaikeissa. Mutta ihminen kaikesta huolimatta pelkää eikä näin voi elää vapaasti. Eikä ihminen elä vain oman pelon vallassa, vaan pelko on myös kanssaihmisten, lemmikki- ja tuotantoeläinten puolesta.

Se on raskas menetys, jos jonkun lemmikki joutuu suden hampaisiin, sitä kun ei korvaa mikään. Eikä tuotantoeläimen menetys ole pelkkä eläin vaan siinä menettää osan toimeentuloa, kun valtio ei koskaan korvaa eläimen todellista tuotantoarvoa. Suden tappamaa ja raatelemaa eläintä ei voi haudata maahan, vaan se on toimitettava Honkajoelle poltettavaksi. Polttaminen usein tulee kalliimmaksi kuin valtion myöntämä korvaus.

Siksi olen yhä sitä mieltä, ettei Suomen metsissä susia tarvita, varsinkaan täällä Länsi ja Etelä-Suomen metsissä. Metsäpinta-alat ovat niin pieniä, että jos susikanta vielä kasvaa, kontaktit ihmisten kanssa lisääntyvät, Myös susien luontainen ravinto vähenee nopeasti metsissä, joten jo paljon ennemmin sudet hakeutuvat ihmisten keskuuteen helpomman ravinnon toivossa.

1900-luvulla ei susia Suomen metsissä useinkaan havaittu ja jos susi metsään ilmestyi, se poistettiin heti muonavahvuudesta. Silloin maaseudun ihmiset saivat elää vapaasti ilman susipelkoa, metsiin voitiin mennä vapaasti vaikkapa marjaan ja muutenkin samoilemaan, karjan voi laskea vapaasti laitumille, lapset saivat vapaasti temmeltää ulkona ja metsäiset koulutiet olivat turvallisia.

Joten te kaupunkilaiset ja urbaanisti elävät maaseudun asukkaat, antakaa meille maalaisille mahdollisuus elää vapaasti ilman turhia pelkoja.

Voittehan te huolehtia susien hyvinvoinnista eläintarhoissa ja käydä niitä katsomassa, kunhan varoo menemästä liian lähelle susiaitaa.

Simo Ketelimäki

Alavus

Kommentoi