Lukijoilta: Lyhyesti

Masennuspommi

Vastarannankiiski, Muutoshakuinen ja Tapio Gauffin söhäisivät masennuksenhoitoa. Masennuksenhoidossa käytetään jatkuvasti samaa kaavaa vaikka nähdään että tuloksia ei synny. Psykiatrien koulutus kestää 12 vuotta, mutta he eivät käytä tietojaan masennuksen hoidossa.

Käypä hoito -suosituksissa kehotetaan sulkemaan somaattiset syyt pois mutta näin tapahtuu harvoin. Masennusta aiheuttavat mm. kilpirauhassairaudet, raudan, B12-vitamiinin, folaatin, D-vitamiinin ja magnesiumin puute ym.

Somaattiset syyt tulisi aina seuloa ja hoitaa vaiva tai puutostila kuntoon. Mielenterveysjonot lyhenisivät merkittävästi ja psyykkisistä syistä masentuneet saisivat tarvitsemansa hoidon aiemmin.

Mainittakoon, että mm. raudanpuute vaikuttaa aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan ja B12-vitamiinin puute aiheuttaa rikkipitoisen, myrkyllisen aminohapon, homokysteiinin lisääntymistä aivoissa.

Kuinka somaattisista syistä masentunut voi koskaan parantua lääkkeillä, jollei alkuperäistä vaivaa hoideta. Onko Valviran asia puuttua tähän vakavaan epäkohtaan?

Oikeaa hoitoa masentuneille

Seinäjoki

Kirkkokatu markkinakatuna

Kirkkokadun käyttö markkina-, Solarsound- ja muuhun tarkoitukseen ihmetyttää. Kirkkokadun nimikin sitten pitäisi muuttaa, vaikkapa Markkinakaduksi, tai Vauhtikaduksi.

Haittapuolia keskeisellä paikalla pidettäviin tapahtumiin on pilvin pimein. Poliisikin on ylityöllistetty silloin ihan tarpeeksi ja meluhaitat läheisiille kerrostaloasukkaille ovat melkoiset.

Toki hyviäkin puolia asiassa on. Saahan avaruuden kaupunki näkyvyyttä ja liike-elämä oman osansa. Eli kaupunkiin jää iso tukku euroja. Mutta paikka.

Jos Provinssikin pidetään kauniilla Törnävänsaarella, niin miksei muitakin tapahtumia järjestetä sivummalle, ettei katuja tarvitsisi sulkea keskikaupungilla useaksi päiviksi, paikallisten harmiksi?

Eli kaupungin päättävät elimet: Miettikää asiaa, mutta ei sillä päällä, millä istutte.

Sampo

Kotihoidon lupaukset ja todellisuus

Lähes 90-vuotiaiden vanhempieni pärjääminen kotona on ollut iso huoli meille sisaruksille. Asumme kaikki 300–400 km:n päässä heidän kodistaan, olemme vielä työelämässä ja on vaikea järjestää mahdollisuuksia käydä heidän luonaan niin usein kuin olisi ehkä tarpeen.

Äitini on muistisairas ja siksi erityisesti hän ahdistuu siitä, että mm. lääkkeiden jakelusta huolehtiva hoitaja on lähes joka kerralla eri henkilö. Huhti–kesäkuun aikana on hoitovihon merkintöjen perusteella nähtävissä, että hoitajia on ollut 37!

Stella kuitenkin mainostaa itseään: ”Kotihoidon asiakkaiden kaksi yleisintä toivetta on ollut tutut hoitajat ja kiireettömät käynnit. Siksi asiakkaillemme nimetyillä omahoitajillamme on aina aikaa vaikka pelkkään rupatteluun.”

Johtuneeko tästä totuudenjälkeisestä ajasta, että tämä lupaus ja todellisuus ovat kaukana toisistaan kuin yö ja päivä!

Tytär55

Kommentoi