Lukijoilta: Lappajärven patokapina tarvitsee tieteellisen tutkimuksen

Lappajärvi-seura on valinnut kesän näyttelyaiheeksi 40 vuoden takaisen patokapinan.

Se kulminoitui 2.5.1979 joukkovoimalla Ähtävänjoen suulle Niskaan rakennettuun veden virtauksen Lappajärvestä alajuoksulle estävään patoon.

Lappajärven vedenkorkeutta oli alettu säännöstellä vuonna 1939 ennen muuta joen alajuoksun sähkövoimalaitoksia varten, ja järvestä oli tullut säännöstelyallas.

Länsi-Suomen vesioikeus velvoitti 1964 vesihallituksen korvaamaan korkoineen säännöstelystä aiheutuneet haitat, mutta vesihallitus vetkutteli asiaa ja valitti siitä vesiylioikeuteen.

1960-luvun alussa järven toimiminen säännöstelyaltaana toi suuria haittoja maa- ja kalataloudelle sekä virkistyskäytölle. Se myrkytti ranta-asukkaiden mieliä, ja juoksutukseen vaadittiin järven pinnan korkeudelle pysyvää ala- ja ylärajaa. Pioneereissa sotansa sotinut ystäväni Konsta-Olavi olikin valmis räjäyttämään padon ja eläkemiehenä joutilas istumaan teostaan muutaman vuoden Vaasan linnassa.

Lappajärvi-seura on jälleen tehnyt suurtyön museonäyttelyn järjestämisessä.

Katsoja saa aukottoman kuvan patokapinasta, miten eri kylistä lähti traktorikaravaaneja tuomaan kivikuormia Niskan sillalle ja miten kivet kipattiin padoksi.

Padon rakentaminen oli näyttävä mediatapahtuma Koijärvi-liikkeen ohella koti- ja naapurimaissa.

Ilkan nuorta kuvaajaa Jussi Asua on kiittäminen säilyneestä runsaasta kuva-aineistosta.

Rakennettu kansanpato oli luonnollisesti laiton, ja vesihallitus teki siitä rikosilmoituksen.

Pitäjän nimismies arveli tulossa olevan tavallista suuremmat käräjät, kun parituhatta mukana olutta padonrakentajaa voisi saada haasteen. Lääninsyyttäjä arvioi näin suuret käräjät tarpeettomiksi ja teki syyttämättäjättämispäätöksen.

Lappajärven patokapina tarvitsisi kansanliikkeen olemuksen erittelemiseksi poikkitieteellisen tutkimuksen.

Padon rakentamisessa oli paikalla joukkosuggestion piirteitä, mutta yleinen järjestys ei missään vaiheessa horjunut, vaikka kukaan ei ollut saanut tai ottanut kapinajohtajan roolia.

Mielenkiintoista olisi selvittää myös, miten tieto padon rakentamishetkestä selvisi vielä ilman kännyköitä Lappajärvellä nopeasti, ilmeisesti joka savuun ja laajasti myös Lappajärven ympäryskuntiin Vimpeliin ja Alajärvelle.

Kesälappajärveläinen akateemikko ja kansatieteilijä Kustaa Vilkuna puolusti patokapinan laillisuutta sillä, että järvi on lappajärveläisten nautintaoikeus jonka poisottaminen loukkasi heidän ikiaikaisia oikeuksiaan.

Kansanpato purettiin aikanaan, ja purkupaikalla banderolli huusi ”Uusi pato jos tarvitaan”.

Uutta patoa ei ole tarvittu, kun patokapinan jälkeen Lappajärvi sai veden korkeudelle ala- ja ylärajan ja niiden kanssa lappajärveläiset ovat tulleet kohtalaisen hyvin toimeen.

Veikko Leväniemi

Vimpeli

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset