Lukijoilta: Lähes olematon olento kestää kaiken

Ympärillämme on näkymätön maailma. Se muodostuu miljoonista mikroskooppisista lajeista. Niitä ei ihmissilmä erota. Vain osa tunnetaan.

Jos evoluutiota ei ole, se tarkoittaa, että Jumala loi alussa kaikki lajit. Nekin oli pelastettava vedenpaisumukselta, koska muuten ne olisivat kadonneet.

Siinä riitti 600-vuotiaalle Ukko-Nooalle puuhaa.

Oli pinseteillä napattava yksi pari joka lajista turvaan arkkiin ja myöhemmin palautettava ne lokeroihinsa.

Vesieläimistä hänen ei tarvinnut välittää. Siinä Herra ei ollut tasapuolinen, vaikka Hän oli päättänyt tuhota koko flooran ja faunan.

Nooalla olisi ollut mahdollisuus läpsäistä hengiltä vaikkapa hyttys- ja punkkipariskunnat, jotka jo Edenissä olivat olleet alastomina liikkuvien Adamin ja Eevan riesana. Mutta Nooa oli kunnon mies, joka käyttäytyi Herran silmissä ihmisistä mainioimmin.

Hän sukuineen sai elää. Sitten kaikki alkoi taas alusta. Aivan sama luonto eläimistöineen palasi takaisin. Mikään ei muuttunut tai parantunut.

Evoluutio puolestaan tuottaa uusia elämänmuotoja sattumanvaraisesti ja tarkoituksetta. Lajit tulevat ja menevät. Jotkut ovat sitkeitä. Hait ovat säilyneet yli 400 miljoonaa vuotta. Krokotiilit 200 miljoonaa vuotta.

Dinosaurukset katosivat 65 miljoonaa vuotta sitten komeetan törmäyksessä, joka muutti olosuhteita ja lopetti 90 % planeetan elämästä, mutta loi edellytykset ihmisen tulolle.

Vain 0,1 mm:n kokoinen karhua muistuttava karhukainen on elänyt samanlaisena jo 500 miljoonaa vuotta. Siis 300 miljoonaa vuotta ennen dinojen tuloa.

Se on kestänyt kaikki katastrofit ja levinnyt ihmistäkin laajemmin, kaikkialle: Saharan polttavalle aavikolle, Himalajan huipulle, valtameren pohjaan kestäen koko meren painon siellä pimeässä ruoan ja parittelukumppanin löytäen. Satelliitin pinnalla avaruuden kestäen ja maahan palattuaan aloittaen iloisen lisääntymisen.

Se kestäisi Tshernobylin radioaktiivisen atomiytimen vieressä olemisen ja kiehuvaan täysalkoholiin upotuksen. Se kestää –270 asteen kylmyyden ja +150 asteen kuumuuden.

Japanissa se syväjäädytettiin 30 vuodeksi. Tuo aika syömättä ja juomatta. Sulatettaessa se heräsi muuttumattomana, kuin prinsessa Ruusunen ja alkoi lisääntyä.

Oxfordin ja Harwardin tutkijoiden mukaan se on maapallon viimeinen elävä laji, joka tuhoutuu vasta, kun kuoleva Aurinko laajenee ja polttaa Maan autioksi kiveksi lopuksi nielaisten sen sisäänsä.

Tämä silmin näkymätön 0,1 mm:n kokoinen lähes kuolematon otus on luonnon tuotannon täydellinen aikaansaannos. Sillä ei ole mitään tehtävää luonnossa. Se on täysin tarkoitukseton olio, joka on puoli miljardia vuotta vain ollut ja kestänyt kaiken.

Aivan samaan tapaan ihminen voi olla olento, joka on olemassa vailla mitään syvempää tarkoitusta. Se vain toteuttaa monia hienoja kykyjään lajitovereidensa parissa elettyään hyvin lyhyen hetken sattumakomeetan törmäyksen tuottamana.

Karhukaisen olemassaolo kasvattaa elämänilmiöiden esiintymisen todennäköisyyttä muualla universumissa. Se laajentaa kysymystä, mitä elämä ilmiönä voisi tarkoittaa.

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset