Lukijoilta: Kuuleeko Arkadianmäki? Sivistys kutsuu!

Sanon sen nyt suoraan: Koulutusleikkaukset ovat osoitus mitä suurimmasta typeryydestä. Tai sitten Arkadianmäellä ei vain välitetä.

Jos kyse on jälkimmäisestä, hallituksessa istuvien kannattaisi pohtia, haluavatko he todella olla vastuussa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapistumisesta. Sillä siihen suuntaan ollaan menossa.

Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava teetti toukokuussa kyselyn, jossa selvitettiin palkansaajien käsityksiä sivistysyhteiskunnasta. Lähes puolet vastanneista valitsi syrjäytymisen, eriarvoistumisen tai koulutusleikkaukset merkittävimmiksi sivistysyhteiskuntaa uhkaaviksi tekijöiksi.

Kaikki kolme liittyvät toisiinsa, sillä pohjimmiltaan sivistys on se, mikä tekee meistä tasa-arvoisempia.

Sivistys kun ei ole ainoastaan sitä, että tietää, kuka on maalannut museossa roikkuvan taulun. Sivistys on väylä toisten kunnioittamiseen ja välittämiseen. Sivistyksen avulla vaikutetaan päätöksentekoon ja lyödään faktat pöytään silloin, kun päättäjät puhuvat puuta heinää.

Kaiken maailman dosentit eivät nimittäin perustele näkemyksiään vain sanomalla ”sori siitä”. He käyttävät aseenaan tietoa.

Mutta miten käy, kun koulutusta ja sivistystä ei tueta?

Jo nyt iso osa opiskelijoista tuskailee toimeentulonsa kanssa, eivätkä elokuussa voimaan tulevat leikkaukset ainakaan helpota asiaa. Kun tuen määrä laskee ja lainan merkitys kasvaa, opintotuki painottuu velanottoon.

Minun hoksottimilla tässä ei ole lainkaan tolkkua. Miksi valtion velkaa vähennetään kannustamalla opiskelijoita velkaantumaan?

Opintolainan takaisinmaksu kun ei ole kaikkien kohdalla itsestään selvää. Ne jotka pääsevät valmistumisen jälkeen suoraan vakituisiin töihin tai ainakin pidempiin määräaikaisiin työsuhteisiin, maksavat lainansa takasin ja lisäävät valtion kassaan verorahaa.

Mutta niillä, jotka kuuluvat Tilastokeskuksen laskemiin 333 000 määräaikaiseen tai 399 000:ään osa-aikatyötä tekevään palkansaajaan, tilanne on toinen. Puhumattakaan itsensä työllistäjien joukosta.

Kun tulot ovat epäsäännölliset, elämää ei voi suunnitella kuukautta, paria pidemmälle. Silloin opintolainasta tulee henkinen ja taloudellinen taakka, mikä pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen, työkyvyttömyyteen ja syrjäytymiseen.

Sivistyä voi toki ilman koulujakin. Tarvitaan vain kiinnostusta siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Netti ja kirjastot ovat pullollaan ilmaista tietoa.

Koulutus on kuitenkin erinomainen väylä kaiken tiedon ymmärtämiseen ja kyseenalaistamiseen. Siihen, ettei ota luettua ja kuultua itsestäänselvyytenä.

IDA ROIVAINEN

Kommentoi