Lukijoilta: Kuntoutuminen vaatii yhteistyötä

Tukea tarvitseva lapsi, nuori ja aikuinen oppii ja kuntoutuu arjessaan samalla toimien ja osallistuen osana yhteisöjään. Toiminnan ja osallistumisen tulee olla mielekästä ja merkityksellistä. Tukea tarvitsevan yksilön vuorovaikutusta yhteisöissään tulee mahdollistaa ja edistää hänelle merkityksellisessä arjen toiminnassa ja osallistumisessa. Näin jokainen pääsee yhteiseen menoon mukaan, tuettuna.

Toiminnallisen osallistumisen tuki vaatii jaettuja merkityksiä ja toimintakäytäntöjä. Tukea tarvitsevan sekä lähi-ihmisten ja ammattilaisten on yhdessä keskusteltava ja sovittava hyvää elämää mahdollistavien kuntoutumiseen ja oppimiseen liittyvien toimintakyvyn sekä oppimisen tavoitteista ja yhteisistä keinoista eheän arjen kokonaisvaltaiseen tukeen.

Eheä toimintakyvyn ja oppimisen tuki vaatii lasten, nuorten ja aikuisten osalta jatkuvaa vuorovaikutusta ja taitoa nähdä kokonaisuuksia sekä omaa roolia eheässä tuessa. Yhteistyötoimijat elämänkaaressa muuttuvat vauvasta vanhukseen, yhteistyön tarve kuitenkin säilyy.

Yhteisessä tukityössä tärkeitä ovat erilaiset tiimit, joissa tukea tarvitseva henkilö, lähi-ihmiset ja ammattilaiset kohtaavat. Tiimissä tulee kyetä keskustelemaan tavoitteista, toteutuskeinoista, arvioinnista ja toiminnan kehittämisestä avoimesti ja rakentavasti. Tiimeissä sovitaan myös vastuista ja rooleista, eivätkä tiimit ole vallan taistelukenttiä. Tiimeissä tulee olla monialaisen tuen asiantuntijuutta, millä vastataan kokonaisvaltaisesti toimijan, osallistujan ja oppijan tuen tarpeisiin hänen elämänkaarensa eri vaiheissa.

Palvelujärjestelmän tulisi voida muotoutua tuen tarpeiden mukaan. Jos muistisairas ikäihminen tarvitsee erityistä tukea oppimiseensa vaikkapa hoivakodissa, pitäisi tukitiimissä olla myös pedagoginen asiantuntija, vaikkapa arjen strukturoinnin hallitseva erityisopettaja.

Joustava organisaatio kykenee muokkaamaan palvelujärjestelmäänsä mahdollistamaan erilaiset tuen tarpeet. Joustavat tukipalvelut voidaan myös tasapainottaa vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi. Vaatii vahvoja uusia merkityksiä ja tuen muotoja, jotka voidaan suunnata ennaltaehkäisevänä tukena.

Interventiopuheesta tulee siirtyä entistä enemmän ennaltaehkäisypuheeseen ja käytäntöihin.

Meidän ammattilaisten tulee myös muistaa, että keskiössä on oltava tukea tarvitseva yksilö ja yhteisö, ei tukea tarjoava ammattilainen tai jäykkä palvelujärjestelmä.

Kristine Järnefelt

KT, erityislastentarhanopettaja

erityispedagogiikan lehtori

Alajärvi

Kommentoi