Lukijoilta: Kuinka te kehtaatte?

Perjantaina 27. syyskuuta järjestettiin jälleen lähes maailman laajuinen koululakkopäivä, ilmastonmuutoksesta ja sen lämpenemistä vastaan. Täällä meillä Suomessakin lakkoiltiin ja järjestettiin mielenosoitusmarsseja ainakin suuremmissa kaupungeissa. Tv-uutisissa näytettiin esimerkiksi Helsingissä järjestetystä mielenilmauksesta eduskuntatalon edessä. Osallistujia oli monta tuhatta, joidenkin mielestä jopa kymmenentuhatta, eivätkä kaikki osallistujat olleet pelkästään koululaisia, vaan mukaan mahtui niin lapsi- kuin seniori-ikäisiä.

Mieleeni jäi kuvaus pikkupojasta joka ilmeisesti oli vielä alle kouluikäinen, mutta kantoi kuitenkin kylttiä, jossa luki jotakin, ei kuitenkaan saanut selvää kirjoituksesta. Ihmettelin, miten tämän ikäinen pikkupoika on mukana ja mitä hän ilmastoasioista tietää. Samoin jossakin toisen ohjelman yhteydessä haastateltiin alakouluikäistä poikaa, mitä hän oli tehnyt ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Oli selvä vastaus: Hän oli lopettanut lihansyönnin ja maidonjuonnin eikä käytä enää muovipusseja. Tällaista vastausta hän ei olisi osannut antaa, ellei olisi kuunnellut vastuuntunnottomien aikuisten mielipideilmaisuja.

Aivan samoin kuin ruotsalainen teinityttö Greta Thunberg, joka vuosi sitten elokuussa piti maailmaa hätkähdyttävän ilmastopuheensa. Ei kai kukaan aivan tosissaan uskonut, että tämä puhe olisi ollut hänen omasta päästään kirjoitettu. Vaan kyllä hänelle laitettiin valmis käsikirjoitus käteen, ehkä muutamia omia mielipidelauseita taisi mukaan mahtua.

Mutta olihan se mieleenpainuvaa, kun yhtäkkiä esiin putkahtaa ikään kuin hyvän tahdon lähettiläs, nuori neitonen, joka puheessaan antaa maailman johtajille huutia: ”Kuinka te kehtaatte?” Aiheuttihan tämä puhe kuitenkin enemmän mielenkiintoa ympäri maailmaa, kuin puheen olisi pitänyt joku pinttynyt ruotsalainen aktivistikonkari. Sille olisi vain kohautettu olkapäitä, että tämä on taas tätä.

Meillä Suomessa on jo vuosikausia puhuttu ja oltu huolissaan nuorten yhä lisääntyvistä mielenterveysongelmista. On perustettu lukemattomia erilaisia nuorisoterapeuttien virkoja, joiden tehtävänä on tutkia ja auttaa nuoria heidän ongelmissaan ja ennen kaikkea nuorten mielenterveyteen liittyen. Miksi sitten meillä kuitenkin lietsotaan tällaista ilmastonmuutoshysteriaa, nuoret kun eivät kaikki välttämättä osaa suhtautua tällaisiin asioihin asiaankuuluvasti. Heidän kohdallaan nämä asiat voivat olla tosi ahdistuneita.

Muistan nuoruudestani kuusikymmenluvun alussa, kun Suomessa ei tavattu yhtään vapaasti juoksevaa sutta, mutta aina joskus uutisissa kerrottiin tai lehdissä luki, kuinka itärajalla oli tehty susihavaintoja, vaikka toisaalta ne olivat niin kaukana, etteivät ne meidän paikkakunnalle tulisi. Mieli oli kuitenkin ahdistunut, vaikka vanhemmatkin selittivät, että eivät ne tänne asti pääse, kun varmasti jo välillä kaadettaisiin. Kuitenkin sitä pelkäsi varsinkin yöllä, kun aamulla pitää lähteä pimeälle kolmen kilometrin koulutielle peloissaan ja ahdistuneena.

Miksi nyt tässäkin ilmastohysteriassa annetaan joidenkin tahojen vapaasti ilman minkäänlaista vastuuta luoda pelkoa ja epätoivoa nuorten keskuuteen eikä voida tuoda esiin myös myönteisiä asioita ja selittää, ettei tämä ilmastonmuutos ole aivan täysin varmaa ja että monet asiankohdat perustuvat myös täysin arviointeihin eikä maailmanloppu ole vielä edessä. Varsinkin, kun tässä maailmassa ei ole ainuttakaan ihmistä, joka voisi kertoa, minkälainen maapallon tila on esimerkiksi viiden- tai kuudenkymmenen vuoden kuluttua. Ei edes tiedetä sitäkään, minkälaista elämä tulee olemaan ennen sitä.

Joten on vain taivaan ja maan luoja, joka Raamatun tekstin mukaan tietää mitä luomalleen maailmalle tekee ja siihen meidän kaikkien on tyytyminen. Tai jos uskomme tieteiskirjoituksia ja sitä, kuinka ihminen on miljardeja vuosia sitten noussut merestä ja palaako sinne uudestaan tyhmänä ja itsekkäänä.

Simo Ketelimäki

Alavus

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset