Lukijoilta: Kristillisessä ihmiskuvassa ei ole keskiössä sukupuoli

Kirkollisessa keskustelussa sukupuoli ja seksuaalisuus ovat olleet kiusallisen keskeisessä roolissa. Ihmisen luomista koskevan luomiskertomuksen kohdan (1. Moos. 1:27: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”) avulla on sukupuoli ja heteroseksuaalinen avioliittonormi nostettu kristillisen ihmiskuvan keskiöön.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Esimerkiksi kirkon varhaisina vuosisatoina keskeisiä kristillisiä oppeja muotoilleet kirkkoisät eivät tätä kohtaa tulkitessaan oikeastaan lainkaan puhu avioliitosta ja sukupuolen roolikin näyttäytyy yllättävän pienenä (Lähde: Ancient Christian Commentary on Scripture.). Kristillisessä ihmiskuvassa keskiössä on alkuaan ollut ihminen, ei sukupuoli.

Esimerkiksi kolminaisuusopin muotoutumisen kannalta keskeinen kirkkoisä Gregorios Nyssalainen (n. 335–394) jakaa ihmisen luomisen mainitussa luomiskertomuksen kohdassa kahteen osaan: Ensiksi, Jumala luo Jumalan kuvan, ihmisen arkkityypin, ihmisyyden. Tämän ihmisyyden Kristus ottaa ylleen inkarnaatiossa ja tämän ihmisyyden Kristus lunastaa ristillä. Tässä ihmisyydessä ei ole miestä eikä naista (vrt. Gal. 3:28). Perimmäinen ihmisyys, se Jumalan kuva millaiseksi meidät on luotu ja minkä itse Kristuskin jakaa, on luonteeltaan sukupuoleton. (Muutenhan Kristus olisi lunastanut vain miehet!)

Vasta toissijaisena, Gregorios Nyssalaisen mukaan, tulee ihmisen luominen ”mieheksi ja naiseksi”. Tämä on sellainen jaottelu, joka Nyssalaisen mukaan on ”vieras jumalallisille ominaisuuksille” ja siksi Jumalan kuvan ulkopuolella.

Elävässä elämässä olemme huomanneet, että sukupuoli ei ole tiukan kaksinapainen, vaan se on yllättävän moninainen.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat kiistaton empiirinen tosiasia, eivätkä monet vähemmistöihin kuuluvat suostu enää olemaan kaapissa, kuten ei kuulukaan. Tämän havainnon myöntäminen ei romuta kristillistä ihmiskuvaa.

Kristillinen kirkko on jo varhaisina aikoinaan tajunnut, että ihmisessä kaikista olennaisin, kaikista pyhin ja kaikista sisimmäisin on jotakin sellaista, mikä on sukupuolen kategorian ulko- ja yläpuolella. Vaikka me olemme niinkin intiimin asian kuin sukupuolen tai seksuaalisuuden kannalta erilaisia, on meissä kaikissa silti jotakin vielä intiimimpää ja sisäisempää, joka on meille kaikille yhteistä.

Me kaikki jaamme ihmisyyden kovimman ytimen. Me kaikki jaamme Jumalan, jonka kuvaksi meidät on luotu.

Kirkossa on aika ottaa todesta tämä perinteinen opetus ihmisyyden ytimestä. Se on niin raikas ja radikaali, että se voi olla suuri voimavara kohdatessa erilaisia ihmisiä juuri tänä päivänä. On aika myöntää homoseksuaaleille ihmisille samat kirkolliset toimitukset kuin heteroseksuaaleille. On aika nostaa kristillisen ihmiskuvan keskiöön ihminen.

Kalle Hiltunen

TL, pastori

seurakuntavaaliehdokas

Seinäjoki

Kommentoi