Lukijoilta: Keskustaksin ongelmien ydin taisi löytyä

Niko Mäki-Kahma, Keskustaksi Oy:n toimitusjohtaja, vastasi yhteistyössä Alestalon kanssa Ilkan 27.1. julkaisemaan mielipidekirjoitukseeni ja se julkaistiin Ilkassa 3.2. Luin sen ja oivalsin.

Keskustaksin linja on luja ja siitä pidetään kiinni: Kaikessa asiakas on syyllinen ja vastuussa. Siinähän se ongelman ydin on – jol-lei löydä omissa tekemissä mitään vikaa, niin eiväthän ne viat sitten korjaannukaan.

Toivon, että pyydätte anteeksi 90-vuotiaalta isältäni sitä, että syytitte häntä jutussanne. Se vilisi virheitä ja siinä annettiin ymmärtää, että sekaannuksen syy oli hänessä. Väititte, että asiakas – eli isäni – on soittanut Keskustaksille. Se ei pidä paikkaansa. Kaikki puhelut ja kyselyt hoiti keskussairaalan henkilökunta, joka oli myös ohjeistanut missä ja koska pitää odottaa.

Hän oli ollut huolissaan taksista. Hän ei edes uskaltanut jäädä kanttiiniin kahville, vaikka oli ollut varhaisesta aamusta lähtien syömättä ja kello oli silloin jo 14. Kotiin pääsi vasta kello 17:n pintaan.

Tästä päästäänkin seuraavaan, eli siihen, että väititte isäni kotiin tuoneen taksikuskin kertoneen, että isä oli odottanut taksia kanttiinissa.

Olin yhteydessä taksikuskiin ja hän on jo soittanut Alestalolle ja vaatinut oikaisua. Väite ei pidä paikkaansa.

Isäni oli odottanut täsmälleen siinä paikassa, joka kyydintilauksessa ilmoitettiin, kun taksikuski hänet nouti. Tämä väite varsinkin aiheutti suurta mielipahaa isälleni. Alestalo väittää, että ovat soittaneet minulle, kun juttua tehtiin mutta en ole vastannut puhelimeen. Tarkistin kännykkäni eikä minulle ole tullut yhtäkään vastaamatonta puhelua. Ehkä ei ollut löytynyt oikeaa numeroa.

Keskustaksin asiakaspalvelu on tuon jutun mukaan ollut minulle ystävällinen. Asiakaspalvelunne etsi syitä vain isästäni eikä kuunnellut. Jos se, että joudun pyytämään suunvuoroa, on ystävällisyyttä Keskustaksin standardin mukaan, niin asia on pihvi.

Kuljettajanne ovat jutun mukaan tunnistettavissa Keskustaksin tunnuksilla varustetuista vaatteista. Minkä kokoinen tunnus on?

Minulle on tullut tämän jutun myötä todella paljon palautetta koskien juuri tätä: Taksikuskeja ei tunnista ulkoisista tunnusmerkeistä lainkaan.

Jos tunnus jää toppatakin alle, se ei näy. Tunnus pitäisi olla iso ja selkeä että myös vanhempi kansalainen voi sen nähdä. Kun eivät näe nuoremmatkaan.

Isäni kertoi, että siellä oli ollut muitakin asiakkaita, jotka olivat odottaneet taksia pitkään. Olivat jutelleet siinä odottaessa keskenään. Isäni on vanhan kansan ihmisiä ja luotettava. Hän ei keksi asioita.

Ehkäpä olin väärässä, että se Kelatakseissa (Keskustaksi) vain turva ja hoiva on säästetty pois, vaan pulaa näyttää olevan myös faktanhallinnassa ja asiakkaan kunnioittamisessa.

Se, että kurikkalainen taksi ei ole löytänyt isääni, on kyllä mysteeri. Ehkä hän etsi väärän näköistä tai kokoista. Isäni on veteraaniurheilija, uusi punainen takki yllään ja mustat farkut jalassaan. Ehkäpä oli siksi jäänyt näkemättä, kun ei täytä epämääräisiä ja ahtaita 90-vuotiaan ulkoisia tunnusmerkkejä. Tähänkin olisi auttanut, jos olisi huudellut nimeä reippaammin.

Joku roti pitää nyt hommaan löytyä. Tuttu taksikuski näki isäni heti. Odotti siellä missä piti. Ja pääsi kotiin. Onneksi on vielä taksikuskeja, jotka näkevät ihmiset.

Tunnen monta hyvää taksikuskia. Toivon vain, että tutut taksikuskit voisivat edelleen kuljettaa tätä arvokasta lastia, jotka me vanhusten, lasten ja potilaiden omaiset luotamme vastuullenne. Ovat meille tärkeimpiä maailmassa.

Tanja Nisula-Koivisto

Teuva

Kommentoi