Lukijoilta: Kansallinen metsäpolitiikka on perustunut tutkimustietoon

Metsien talouskäyttö, virkistyskäyttö ja suojelu merkitsevät paljon Suomelle ja suomalaisille moniarvoistuneessa yhteiskunnassa.

Metsät koskettavat lähes kaikkia ja metsistä keskustellaan. Kansalaisten on paljon vaikeampaa ottaa kantaa esimerkiksi valtamerilaivojen hitsaussaumojen laatuun tai valuuttatermiineiden käyttöön.

Parhaillaan keskustellaan Suomen metsien roolista osana globaalia ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Jos ei itse omista metsää, on helppo vastustaa metsien talouskäyttöä.

Ilkassa on ollut metsää koskevia kansanedustaja Janne Sankelon 4.12. ja metsänomistaja Hannu Tuomiston 11.12. hyviä mielipiteitä. Asioilla on puolensa ja puolensa.

Hannu Tuomisto nostaa nähdäkseni esille, että metsäpolitiikan pitää perustua tutkimustietoon.

Näin on Suomessa ollut jo aikoja sitten. Käytännön metsätalous ja tutkimusorganisaatiot tutkivat metsäojitusten ja lannoitusten vaikutuksia suometsien kasvuun.

Sotakorvausten maksaminen ja maan jälleenrakentaminen vaativat mittavia metsäojituksia. Soistamme kun oli menetetty noin kaksi miljoonaa hehtaaria silloiselle Neuvostoliitolle.

Nythän yhteiskunnallinen tilanne on suometsien osalta toinen.

Tätä taustaa vasten sotaveteraani ja professori Leo Heikurainen aloitti osaltaan metsätalouden vesistövaikutustutkimukset 1970-luvun lopulla.

METVE-hanke kehitti tutkimuksen keinoin työkaluja metsäojitusten vesiensuojeluun.

Metsän kasvu- ja tuotostutkimusten haasteena on aikahorisontti. Puut kun kasvavat hitaasti ja kiertoajat on pitkiä.

Aikanaan prof. Yrjö Vuokilan johdolla laadittiin metsien harvennusmallit käytännön metsätalouden tueksi.

Jos metsän kiertoaika on 80–140 vuotta, metsätalouden liiketieteen kannattavuuslaskelmissa aika ja korko luovat omat haasteensa.

Metsäntutkimusorganisaatiot ovat siis tuottaneet tietoa metsäpolitiikan ja käytännön päätöksenteon tueksi.

Entinen esimieheni ja nykyinen professori Jyrki Kangas linjasi aikanaan, että tutkijat tuottavat puolueetonta tietoa. Poliitikot sitten voivat käyttää tutkimustietoa tai olla sitä käyttämättä.

Toisaalta uusi tutkimustieto kumoaa vanhan tiedon tieteen ja tutkimusmenetelmien kehittyessä.

Metsää koskevan tutkimustiedon käyttö on vapaata.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos oma poliittinen tai muu ideologia valikoi omaa arvomaailmaa tukevan tutkimustuloksen tai tutkimusorganisaation ainoaksi ja oikeaksi oman asian edistämisessä, niin silloin ollaan ns. väärillä raiteilla.

Viime kädessä kuitenkin yksityinen metsänomistaja tekee omia metsiään koskevat päätöksensä vapaassa markkinataloudessa.

Risto Lauhanen

MMT, yksityinen metsien ja suojelukohteiden omistaja

Ylistaro

Kommentoi