Lukijoilta: Itsetietoisuus on itsensä tuntemista

Tietoisuus siitä, kuka pohjimmiltasi olet, edellyttää sisäisen hiljentymisen kokemusta.

Ilman tätä pohdiskelut elämän tarkoituksesta jäävät pinnalliseksi arvailuksi.

Sekaannusta aiheuttaa se, että käsitteellä ”itse” on kaksi erilaista merkitystä! Olet oppinut kokemaan olevasi se, mitä muut sinusta sanovat. Sosiaaliset roolit muokkaavat sinun käsitystäsi siitä, kuka sinä olet. Olethan samanaikaisesti jonkun lapsi, veli, isä jne.

Ajattelun tasolla et voi ymmärtää todellista itseäsi!

Syvällisen läsnäolevan itsetuntemuksen voi kokea vain mielen hiljaisuudessa. Pohdiskelu siitä, kuka minä olen tai mikä mahtaa olla tämän elämän tarkoitus, on vain mielen pinnallista toimintaa. Puhdas tietoisuus perustuu itsesi syvälliseen tuntemiseen.

Useimmiten elämän perustotuudet mielletään uskontoon liittyviksi. Tällöin voi unohtua se totuus, että ”taivasten valtakunta” on sisällä meissä! Sen löytäminen vaatii huomion kohdistamista sisäänpäin.

Omasta sisimmästäsi löytyy ”itsen” todellinen merkitys: totuus siitä, kuka sinä pohjimmiltasi olet. Tämän voi sanallisesti ilmaista niin kuin Jumala sanoi itsestään Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen”.

Tämä on ihmisen ydin! Saat olla sellainen kuin olet. Ei tarvitse tavoitella mitään, koska olet jo perillä.

Tästä perillä olon kokemuksesta kumpuaa mielen- rauha ja vapaus. On uskonnollinen väärinkäsitys, että alkuperäisen itsesi toteuttaminen olisi olisi tuomittavaa itsekkyyttä. Tällaista opettavat uskon- lahkot tekevät karhunpalveluksen seuraajilleen kehottaessaan heitä kieltämään itsensä! Alkuperäisen minuuden kadottaminen johtaa elämässä vain juurettomuuteen ja kärsimykseen.

Meillä jokaisella on kuitenkin olemassa hyvän elämän syvälliset juuret. Kun kuuntelet herkällä korvalla todellista itseäsi, kastelet näitä juuria ja voit nauttia elämän hedelmistä. Hyvä itsetunto tulee siitä, että tuntee itsensä hyvin.

Ilkka Vilkama

Alahärmä

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset