Lukijoilta: Ilmastotoivoa?

Toimittaja Joonas Kuikka kirjoitti maanantain Ilkassa 8.7. uudesta, Science-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan tehostamalla metsitystä ympäri maailman voitaisiin saada aikaan suuri vähenemä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa.

Tutkimus on todella toiveita herättävä ja jopa yllättävä, koska suurin osa tietää jo nyt, että väestönkasvun ja elintason nousun myötä paine uuden maatalousmaan raivaukseen on ja pysyy.

Kuikka tekee kuitenkin pahemman luokan virhetulkintoja, joita on pakko tässä oikoa. Lainaukset lyhennetty:

”Tutkimus tarkoittaa, että maailmanlopulla on turha pelotella. Ilmastonmuutoksen torjunta ei vaadi ylitsepääsemättömiä ratkaisuja…”

Kyllä se vaatii. Aiemmin toimittaja mainitsee kyllä nollapäästöteknologiat, ja juuri noiden esteenä meillä on vastassa miljardirahoissa pyörivä fossiiliteollisuuden lobbauskoneisto ja myös erittäin hyvin voidellut ympäristöjärjestöt.

Moni ei taida tietääkään, että nämä kaksi sinänsä vastakkaista tahoa ovat esimerkiksi USA:ssa toimineet kimpassa kampittaakseen päästötöntä ydinvoimaa ja edistääkseen fossiilista maakaasua.

”…Eikä ole menetetty yksittäisten vuosien takapakkien takia”.

Mitä ovat yksittäiset vuodet? Ne 31 vuotta, jotka ovat kuluneet siitä, kun ilmastotutkija James Hansen vuonna 1988 esitti kongressille pitävät todisteet siitä, että planeetta lämpenee?

Siitä lähtien globaalit päästöt ovat lyhyitä (taantumien aikaansaamia) notkahduksia lukuun ottamatta kasvaneet joka vuosi. Lyhyesti: yli 30 vuotta sitten olisi pitänyt kiireesti aloittaa. Käytännössä mitään ei ole tehty.

”Metsittämisprojekti vaatii suurvaltojen johtajuutta….” ja ”Ei kannata olla huolissaan etteivätkö suurvallat enemmin tai myöhemmin tajuaisi etujaan”.

Kyllä kannattaa. Trump ei omaa vähintäkään mielenkiintoa päästöjen vähentämiseen, Putinin rosvojengi pysyy pystyssä vain öljy- ja kaasutuloilla, samoin wahhabbilaista islamia levittävä Saudi-Arabia. Brasilian Bolsonaron presidenttikaudella Amazonin hakkuut ovat kiihtyneet uuteen ennätykseen. Mitään takeita ei ole, että nuo hallinnot tulisivat järkiinsä.

On hyvin mahdollista, että ilmastokriisin pahentuessa autoritaariset hallinnot vain vahvistuvat, kamppailu resursseista kiihtyy, ja syöksykierre jatkuu.

Historiasta tiedämme, että moni valtakunta on kaatunut vastuuttomaan ja jopa itsetuhoiseen politiikkaan.

Metsityksessä on onneksi se hyvä puoli, että sitä ei ole politisoitu, kuten on käynyt ilmastotieteen, ydinvoiman ja bioteknologian kohdalla.

Kuikka on oikeassa siinä, että Suomella on tässä paljon annettavaa.

Suomi on metsäteollisuuden ohella metsityksen huippumaita. Silti, meilläkin voisi paikka paikoin tahtia kiihdyttää.

Pohjois-Suomi lämpenee meillä nopeimmin, ja siksi voisi esimerkiksi olla hyvä nopeuttaa puuston luontaista leviämistä kohti tunturipaljakoita.

Samoin tarvitsisimme vihdoinkin ilmastollisesti järkevän strategian suopeltojen päästöjen suitsimiseksi, metsityksillä ja ympärivuotisella kasvipeitteellä.

Tapani Porola

Lapua

Kommentoi