Lukijoilta: Ilmastotiede ja mystiikka

Ilkka julkaisi suuren palstatilan saaneen mielipidekirjoituksen ennen joulua (22.12.2018). Siinä Raimo Joronen toi esille pitkään jo eläkkeellä olleen geologin mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin vapaamuurarien (?) epätieteellisessä julkaisussa 11 vuotta sitten. Ilkka antoi paljon palstatilaa tälle nykytieteen vastaiselle mielipiteelle. Yhtä hyvin voisi antaa palstatilaa vaikkapa painovoiman kiistävälle mielipiteelle.

Suurin osa artikkelin tekstistä on sinänsä ihan asiallista geologista informaatiota, mutta haluan oikoa tai ainakin selventää eräitä kohtia, joissa nykytiede on paremmin selvillä kuin artikkeli antaa ymmärtää.

Hiilidioksidia on tosiaan ollut ilmakehässä jopa 5000 ppm – nimittäin 440 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan aurinko oli selvästi himmeämpi (noin 4 %) kuin nykyisin.

Ja ei, 1900-luvun aikana hiilidioksidin määrä ei ole ollut alhaisimmillaan maapallon historiassa, vaan jääkausien aikana, jolloin se oli tasolla 170 ppm ja jääkausien välillä tasolla 270 ppm ennen ihmisen aloittamaa ilmakehän hiilidioksidilannoitusta.

Tällä hetkellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on tasolla 410 ppm ja kasvaa.

Nykyisen tehoisen auringon kanssa tuo hiilidioksidimäärä lämmittää palloamme yhä kuumemmaksi.

Maapallon lämpötilaan vaikuttavat tekijät tunnetaan nykyään varsin hyvin ja kun kaikki luonnolliset tekijät (auringon säteilytehon muutokset, tulivuorten vapauttamat kasvihuonekaasut jne.) otetaan huomioon, jäljelle jäävät vain ihmisten toimet ja erityisesti kasvihuonekaasupäästöt ja niissäkin lähinnä hiilidioksidipäästöt.

Voimme varmasti luottaa siihen, että Nasa tietää mitä avaruudessa tapahtuu: auringon säteilyteho ei ole viimevuosikymmeninä muuttunut, eikä selitä nykyistä lämpenemistä. Perusilmakehäfysiikkaa.

Mikään luonnollinen hiilidioksidilähde (lähinnä tulivuoret) ei myöskään selitä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua. Itse asiassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu vastaan juuri sitä määrää, minkä ihminen on sinne päästänyt ottaen huomioon, että 90 prosenttia ilmakehään päästämistämme päästöistä sitoutuu mereen. Se taas on puolestaan toinen valtavan kokoinen ongelma, koska meret happamoituvat ja mm. kalakannat kärsivät.

Mistä sitten tiedämme, että ilmakehään päästetty ylimääräinen hiilidioksidi on lähtöisin ihmisistä? Siitä, että ilmakehän ylimääräisellä hiilidioksidilla (= fossiilisista polttoaineista) on erilainen isotooppikoostumus kuin luonnossa normaalisti kiertävällä hiilidioksidilla. Edelleen perusilmakehäfysiikkaa, jonka ymmärtää jos on halua ja kykyä ymmärtää. Jos jompikumpi puuttuu, puuttuu kaikki.

Antarktiksen jäätikkö ei ole alan tutkijoiden mukaan kasvamassa, vaan sulamassa. Erityisen huolissaan alan tutkijat (jotka tekevät tutkimuksiaan jopa paikan päällä siellä Etelämantereella!) ovat Itä-Antarktiksen sulamisesta, jota on pidetty vakaampana kuin Länsi-Antarktista. Näistä jälkimmäinen on sulanut jo jonkin aikaa.

Kaiken kaikkiaan Jorosen esiin kaivamat Aarion mielipiteet ovat olleet valitettavan tyypillisiä viime vuosien ilmastokeskustelussa mediassa.

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltäminen on yksinkertaisesti typerää, eikä siinä auta yhtään, jos ei suostuta ymmärtämään tiedettä ja luottamaan alan terävimpiin tutkijoihin ja sen sijaan sotketaan ihmisiä mystiikalla ja puolivillaisilla ”musta tuntuu” -mielipiteillä.

Eläkkeellä oleva geologian professori oli varmaan aikoinaan pätevä kaveri omalla alallaan eli esimerkiksi Aario jääkausigeologiassa, mutta se ei ikävä kyllä takaa, että hän olisi enää pätevä arvioimaan tieteellisesti alan uusimpia tutkimuksia tai vaikkapa itselleen vierasta alaa kuten ilmakehäfysiikkaa.

Todellakin: ryhtiä ja tietoa ilmastokeskusteluun!

Petteri Karvinen

Alajärvi

Kommentoi