Lukijoilta: Ikitie-elokuva ja vaiettu totuus

”Onnesta unta oon nähnyt” -laulun sanat tulivat mieleeni Ikitie-elokuvasta. Tuota laulua lauloivat 1950-luvulla naapuriini vierailulle tulleet Hirvijoen ja Oravan miehet nautittuaan voimajuomaa.

Miehet laulun lomassa muistelivat nuoruudessa tehtyjä Amerikan, Venäjän ja Ruotsin matkoja. Amerikasta ja Ruotsista kerrottiin mieluusti hauskoja, liioiteltuja tarinoita? Meitä pikkupoikia erityisesti ihmetytti yhden isännän potkukelkalla tekemä pakomatka jäätä pitkin Ruotsiin, koska hän oli pelännyt Lapuan-liikkeen muilutusta.

Venäjästä ei kerrottu hyvää eikä pahaa. Me pikkupojatkin tajusimme, että taustalla oli jotain, josta oltiin pelokkaita ja epätietoisia.

Ikitien päähenkilön esikuvana on mainittu Nestori Saarimäki. Muistini mukaan Saarimäet olivat myös hyvin vaitonaisia Petroskoin asioista vieraillessaan Koppalan vanhan isännän luona.

Petroskoin kuulumisia Kauhavalle tuli 1950-luvun lopulla, kun alkoi kulttuurivaihtoa. Muistaakseni näyttelijä Vesa Mäkelän isä toi palautetta, että Petroskoissa on korkea kulttuuritarjonta, josta Kauhavalla olisi paljon opittavaa.

Tietojeni mukaan Petroskoissa asuvilla suomensukuisilla asukkailla on hyvin vähän tietoa esi-isiensä vaiheista. Viime aikoina tosin arkistot ovat paljon auenneet yksityishenkilöiden aktiivisuudella.

Pohjanmaalla vieraili 1990-luvulla Tekobankin markkinointipäällikkö. Hän oli tuolloin järjestelemässä Karjalan asukkaiden ongelmallista ruokahuoltoa. Matkallaan hän halusi myös selvitellä Pohjanmalta Amerikan kautta Neuvosto-Karjalaan siirtyneen isänsä taustoja.

Tätä syksynä tapasin Lappajärvellä muutamia JAM:lle Petroskoista tulleita opiskelijoita. Heillä historiatietämys oli vähäistä. He totesivat, että olisi mielenkiintoista nähdä koululla Ikitie-elokuva, vaikka elokuvasta eivät tunnistaisi nykyisiä kotipaikkojaan.

ASKO SALO

historian maisteri Seinäjoki

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset